tiistai 22. marraskuuta 2016

Shoppailua ja makuja & pikkujoulut

Meillä oli 12.11. shoppailu-reissu Forssaan neljän naisen voimin. Olipa virkistävä reissu. Ensin käytiin vähän alusvaateostoksilla, joista kuvia ei tänne tule, joku yksityisyys pitää ihmisellä olla. Sen jälkeen käytiin ihanassa kaupassa, jonne mä vonguin päästä. Oon nähnyt sen monesti Teen kanssa ohi ajettaessa, mutta eihän se Jäärän kutkale sinne ole suostunut mun kanssa lähtemään. Puodin nimikin on niin ihana, "Hushållska", sisustus- ja lahjatavaraliike ja on siellä vähän vaatteitakin. Pentikin tuotteita on myös myynnissä. Mun henki lähes salpautui ovesta sisälle astuessani. Jähmetyin siihen paikkaan. Enkä nyt edes yhtään liioittele. Myyjätär oli oikein mukava ja myöhemmin paikalle tupsahti toinenkin. Jos rahaa olisi ollut enempi käytössä, niin olisihan sieltä tarttunut varmaan yhtä jos toista mukaan, mutta ostin vaan kattauskynttilöitä, punaisia koska kohta on joulu.
 
Myyjätär suositteli meille ruokapaikaksi lähiruokaan erikoistunutta ravintola Vispilää ja sinnehän me nälkäiset sitten suunnattiin. Toiset söivät maksaa, joka oli myös todella hyvää (sain maistaa) ja mä söin pippuripihvin joka oli ihanaa. Jälkkäriksi otin creme bruleen ja sekään ei tuottanut pettymystä. Sinne on mentävä toistekin. Ehkäpä joskus Jäärän kanssa... 
 
 
Sokerina pohjalla...lankaa! Tiina sanoi mulle kun odotettiin liikennevalojen vaihtumista "tuolla on joku Lankapiste". MISSÄ?!? Mä käännyin tietysti salamana ympäri ja olihan siellä käytävä. Liike ei kyllä ollut kummoinen, aika sekava eikä mitenkään viihtyisä. Jos vertaa vaikka Snurreen tai Lentävään lapaseen, niin ei voida puhua edes samana päivänä. Myyjä selitti mulle langoista vähän oudosti, mulle tuli sellanen olo kuin mä en tietäisi langoista mitään. Hintoja ei juuri ollut esillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja myyjä ei niitä muistanut, vaan piti aina tarkistaa jostain. Hankalaa. En olisi ehkä ostanut mitään kaikkien näiden myyntipuheiden jälkeen, mutta löysin vihdoin ja viimein Noron Silk gardenia jota oon etsinyt pitkään. Ostin kolme kerää ja maksoin itseni kipeäksi. Glup.
Sitten hypätään ihan muihin aiheisiin. Viiruhan antaa yleensä mun lankojen olla ihan rauhassa, mutta joskus se antaa kerälle runtua oikein kunnolla. Tässä yllätin herran sellaisesta puuhasta.
Viime perjantaina 18.11. oli Katjun luona ilmeisesti perinteeksi muodostuneet pikkujouluneulenyyttärit, joissa mä olin vasta toista kertaa. Työpaikan pikkujoulut mua ei jaksa kiinnostaa, mutta näitähän ei voinut jättää väliin. Aivan ihana tunnelma ja ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. 
 


Meillä oli hauska leikki, lahjan ryöstö, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. No se hauskuushan tietysti loppui siihen, kun mä olisin saanut aivan täydellisen lahjan, kaulakorun jossa roikkui silmukkamerkkejä ja vieläpä enkeli-silmukkamerkkejä. Sehän oli kuin tehty just mulle :D Tässä on kaunis paketti jonka sisällä se lahja oli, itse lahjan unohdin kuvata.
Vaan kuinkas sitten kävikään, Marsu tuli ryöstöretkelle ja vei mun ihanuuden. Leikistä ei saa suuttua ja yritin nieleskellä itkua, sain kuitenkin Marilta lohdutukseksi yhden enkelin, jonka voi laittaa riipukseksi. Kyllä se auttoikin ja minä ryöstin sitten itselleni tällaisen lahjan. Uusi hauska parkkikiekko tuli tarpeeseen vanhan risan tilalle.
Kiitos Katju juhlien järjestämisestä ja kutsusta <3 Ja kiitos mukana olleille mukavasta seurasta :)

tiistai 8. marraskuuta 2016

Iisakin kirkkoa, Roomaa...mitä näitä nyt on

Tätä mekkoa on virkattu ja purettu ja jälleen virkattu kunnes taas purettu. Kuten otsikko kertoo, niin tätä on tehty pitkään ja hartaasi, vaan eipä sitä kirkkoa eikä Roomaakaan päivässä rakennettu. Aloitin tän muistaakseni elokuussa lomalla. Lanka on Ilun Paksukkista ja neljä vyyhtiä mulla oli jo ennestään kahden vuoden takaa Pukkilan puikkopäiviltä, kaksi vyyhtiä ostin lisää. Virkkasin ylhäältä alas ja pääsin napaan asti kunnes totesin: LANKA EI RIITÄ! Eiiiiiiii! Pura pura pura. Ja mähän purin, hammasta purren. Ostin kaksi vyyhtiä lisää Lentävästä lapasesta ja aloitin uudestaan. Kunnes totesin; tulee liian pieni, rintavarustus lytyssä, virkkuu tönkköä, koukku liian pieni. Puretaanpa taas ja vaihdetaan isompaan koukkuun. Se minä jonka tunnen, olisi tässä kohtaa viskannut langat johonkin näkymättömään paikkaan ja siirtynyt seuraavaan tekeleeseen, vaan ei. Itsekin ihmettelen sitä sisun määrää. Äiti luuli mun tulleen lopultakin hulluksi, onneksi ystävät tukivat. 

Periaatteessa malli on Molla Millsin Virkkuri 3:sta, Matkamiehen paita, mutta ei sitten kuitenkaan. Aloitin kyllä sillä ohjeella, mutta kaksi kertaa aloitettuani ja purettuani totesin, että omasta päästä on jälleen tehtävä. Ohjeen ihme kyllä suurin piirtein ymmärsin, mikä on mun kohdalla jo saavutus sinänsä, mutta kaula-aukosta tuli liian pieni joten mittasin ja laskin silmukat ja sovelsin itselle sopivaksi. Sitten sovitin vähän väliä ja virkkasin. Onhan tässä varmasti parantamisen varaa, mutta ehkä sitten seuraavalla(?) kerralla tulee jo parempi. Mä oon kuitenkin tähän näinkin ihan tyytyväinen. Katjun Vihreän vallankumous antoi mulle tähän lopullisen kipinän, liivimekkoa olin haikaillut jo pitkään, mutta nyt tuli sitten hihallinen versio. Vielä ei ole käyttökokemusta, mutta täytyy sanoa että tykkään tästä. Lankaa oli 800 g ja jokaisesta väristä jäi pienet nöttöset lankaa. Ehkä niistä sais sukkiin vielä varret. Naapurin Ninni toimi assarina ja kävi samalla iltapäiväteellä.
 
 
Lanka: Ilun Paksukkis
Koukku: 3.5

perjantai 4. marraskuuta 2016

Teetä ja huiveja

Jokunen viikko sitten olin Katjulla teekutsuilla, joka oli tervetullutta vaihtelua harmaaseen arkeeni. Emäntä olikin laittanut pöydän koreaksi ja herkut suorastaan sulivat suuhun. Ja se tee! Aivan ihanaa mansikka-vanilja -teetä, jota Katju oli ostanut Ruotsin reissulta. Mäkin ostin Ruotsista kirsikkateetä, mutta täytyy sanoa, että se ei kyllä maistu yhtään kirsikalta, eikä oikeastaan miltään muultakaan. Tietysti me myös neulottiin ja vaihdettiin kuulumisia. Oli oikein mukava ilta. Kiitos tytöt <3




Kuvat on otettu kännykällä kun kamera jäi kotiin, siitä huonohko kuvan laatu. Tai voihan se vika olla kuvaajassakin.

Kässäristeilyllä vasta aloitin KAL-risteilyhuivia jonka moni oli jo tehnyt risteilyä odotellessa, sain sen kyllä jo aikaa sitten valmiiksi, mutta mä vihaan sitä pingottamista kun ei ole oikein kunnollista paikkaa edes missä sen tekisi. Nämä huivit ovat nyt sängyn päällä otettuja. Laiska minä kun en edes päiväpeittoa laittanut :( 
Lankana Katian Merino tweed. Puikot 4.5.


Ja sitten toinen huivi jonka aloitin aikaa sitten joka jäi taas muiden mielenkiintoisempien hommien jalkoihin. 
Lankana Lankamaailman Vauva-lanka, suloisen pehmoista, mutta tiedä sitten miten käyttäytyy kun kuluu.