sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Mukavia hetkiä

Viikonloppu on ollut tapahtumarikas ja antoisa. Perjantaina oltiin T:n kanssa leffassa katsomassa uusinta Bondia ja olin hyvin hämmästynyt, että tykkäsin leffasta oikeasti. Ajattelin että no kai se menettelee, mutta se olikin positiivinen yllätys. 2.5 tuntia vierähti hyvinkin ripeästi. Sen jälkeen etsimään ruokapaikkaa ja koska moni ravintola sulki ovensa klo 22, päädyimme lopulta T:n ei-niin-mieluisaan ketjuravintolaan, Amarilloon. Itsekin valitsen mieluummin jonkun toisen vaihtoehdon kuin tällaisen ketjupaikan, mutta on siellä Amarillossa tullut käytyä silloin tällöin aiemminkin. Mä söin kanaa ja T pekoniburgeria. Mun on tehnyt mieli jo monet kerrat kokeilla viskillä höystettyä pannacottaa, mutta en oo rohjennut. Nyt uskaltauduin sitä kokeilemaan ja todellakin kannatti! Se oli aivan taivaallista. Kyllä T:n valitsema juustokakkukin oli ihanaa, sain nimittäin maistaa sitä, että ensi kerralla Amarillossa on vieläkin vaikeampi tilanne jos jälkiruokaa otetaan. T on ihana, kun antaa mun aina maistaa omasta annoksestaan. Ei mulle iske mitään annoskateutta, mutta jos toinen ottaa sellaista mitä ei ole itse koskaan maistanut, niin onhan se kiva tietää miltä maistuu, jos vaikka itse ottaa joskus samaa.
Lauantaina olin Katjun järjestämillä pikkujouluneulenyyttäreillä ja siellä pöytä suorastaan notkui herkuista! Toinen toistaan ihanampia suupaloja. Kuvasta puuttuu salaatti, se syötiin  myöhemmin, kun kyljet olivat jo lähes ratkenneet. Ei tullut kotimatkalla nälkä ei. Siellä aika kului myös nopsaan ja olin aika myöhään kotona. Mä pöljä unohdin kännyn kotiin kun se oli latauksessa, eikä se kamerakaan mukaan muistunut, niinpä Katju ystävällisesti lähetti mulle tämän kuvan.
Kiitos Katju ja kaikki mukana olleet kivasta illasta :) Kristiina oli tehnyt meille jokaiselle lyhyempiä puikkoja varten puikonpidikkeet, nää pääsikin mulla heti käyttöön. Kiitos Kristiina :) Outilta sain suloisen takan sytykkeen, hiiren, mutta näköjään unohdin ottaa siitä kuvan. No jos alan itse tekemään samantyyppisiä, niin täytyypä sitten yrittää muistaa kuvata.Voivat olla kyllä mulle hieman haasteellisia. Tänään tein ihan tavallisia sytykeruusuja.
Tänään kävin vielä äidin kanssa kirkonkylällä Antin adventissa jossa on kaikenlaista tuotetta myynnissä. Tänä vuonna tosin huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna. Näkyi siellä monta tuttuakin. Lopuksi vielä illalla menin parin kilsan päähän Hilkan ja Erkin luo iltateelle ja neulomaan. Oli kiva reippailla raittiissa ilmassa vaikka takas tullessa räntää vihmoi niskaan. Tämmöisistä mukavista viikonlopuista jää pitkäksi aikaa iloa ja mielen piristystä. Tämä viikonloppu olikin erityisen mieluisa :)

maanantai 23. marraskuuta 2015

Lunta tulvillaan

Kyllä sitä lunta tuli perjantaina aikas huolella. Hirveässä pyryssä matkattiin kohti mun "kakkoskotia" eli T:n kotia. Tuntui ettei se matka ole koskaan kestänyt niin kauan. Tiet oli ihan puuroa. Onneks mulla oli taitava kuljettaja ja autokin oli just saanut tuliterät renkaat alleen. Kun päästiin perille T laittoi heti uunin päälle. Nälkäistä porukkaa siis. Olin saanut taas toivoa mitä syötäisiin ja yllätys yllätys, mun valinta oli jälleen kerran lohta ja kukkakaalisosetta. Vaan kuinkas sitten kävikään...uuni oli just lämmin kun sähköt meni. Ja nehän ei sit ihan äkkiä palautuneetkaan. Siinä sitten jonniin aikaa odoteltiin ja toivottiin parasta, vaan ei. Lohi otettiin pois uunista kylmälle verannalle säilytykseen.

Lauantaina päästiin sentään ruokapöytään kun mentiin kylään T:n siskolle. Oikein kolmen ruokalajin lounas! Alkuruokana oli suussa sulavaa kukkakaalikeittoa, mukaan lorautettiin basilikaöljyä(?) ja kyytipojaksi focacciaa. Kieli meni mukana... Pääruoaksi oli lohipaistosta, hyvää sekin. Jälkiruoaksi syntisen hyvää suklaa fondantia. Itse olisin kaivannut siihen kylkeen vaniljajäätelöä, mutta tyydyin siihen mitä oli tarjolla, eli vadelmahilloa. Hyvää se oli niinkin, mutta jäätelö vaan on enempi mun makuun.
Meinasi meillä olla jo lauantai-iltana vähän tylsää kun sähköjä ei ollut edelleenkään, mutta keksittiin sitten muuta tekemistä. Ensin oli tietovisa, sitten pelattiin hirsipuuta ja lopulta T yritti perehdyttää mua shakin saloihin. No kyllä mä jo vähän pääsin jyvälle, mutta oli siinä kyllä aivan liikaa kaiken maailman nappuloita ja niille eri säännöt kaikille... Ja ei liene tarvitse kertoa kuka sen pelin hävisi 6-0. Kivaa se silti oli.

Sunnuntaina alkoi jo turhauttaa kun sähköt olivat edelleen poissa. Lähdettiin sitten päiväkävelylle katsomaan tuhoja. Taidettiin nähdä se syykin, miksi sähköt oli poikki. Kumma ettei sähköyhtiö löytänyt vikaa. T laittoi yhtiölle viestiä ja sitten ei mennyt kauaa kun saatiin valoa tupaan.Lähes 2 vuorokautta sitä katkosta kesti!
T otti kuvan musta ja lumisista kuusista.
Ja tässä se murheenkryyni. Kuusen latva oli mennyt ilmeisesti lumen painosta poikki ja roikkui sähkölinjoilla! Eihän se sieltä millään alas tullut omin voimin. Missään muualla en oo nähnyt vastaavanlaisia sähkölinjoja. Piuhoja on monta ja ne ovat aika alhaalla. Mikähän järki tässäkin on.
Tässä vielä maisemaa matkan varrelta. Aika tummat pilvet...lunta ei silti tullut lisää.
Jäppine se nauttii olostaan. Nukkui välillä yöllä jopa mun kainalossa. Missä lie huidellut myyrästämässä kun uni maistui niin ettei viiksikarvakaan värähtänyt.



sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Syöty on

Miten musta alkaa tuntua, että tää mun blogi on nykyään joku ihmeen ruokablogi...kässää ei valmistu, ruokaa senkin edestä. Tai siis kyllähän täällä kässääkin valmistuu, mutta nyt on tikuteltu lähinnä tossuja ja kuka niitä nyt jaksaa loputtiin tuijotella, ei niin kukaan. Vasemman käden peukku, etu- ja keskisormi ovat eilisillasta särkeneet kun oon puikotellut lähes taukoamatta. Eilen oli meidän kylän oma pikkujoulu ja taisin herättää hieman huvittuneisuutta kyläläisissä kun puikot sauhusivat sielläkin. Maltoin sentään ruokailun ajaksi laskea kutimet syrjään.

Syksy on yleensä mulle vähän vaikeaa aikaa, kaikki kasvit kuolee ja on pimeää. Marraskuu on se pahin. No ei kai ihme, marrashan tarkoittaa kuollutta. Tää syksy taitaa olla poikkeus. Oon tosin hyvissä ajoin ottanut kirkasvalolampun käyttöön, mutta ei se yksin selitä tämänkaltaista pirteyttä, eihän?!? Ehkä se on suht terveellinen ruokavalio? Lähes päivittäin täällä nautitaan smoothieta, reilusti kasviksia, kalaa jne. No kaipa se rakkaus kantaa myös kortensa kekoon...

Ekan kerran tein kurpitsasosekeittoa ja olin aika skeptinen sen suhteen, mutta siitähän tuli oikein maittavaa.
Lemppari smoothie, mansikkaa, banaania ja tilkka kookoskermaa.
Marmeladiakin tuli tehtyä ensimmäisen kerran.
Viime viikonloppuna käytiin T:n kanssa hohtokeilaamassa ja sen jälkeen syömässä Martinassa. Söin herkullista vuohenjuustobroileria ja sitten me pantiin elämä risaiseksi ja otettiin jälkkäritkin. Suussa sulavaa suklaatorttua ja vaniljajäätelöä, oi oi oi! Vaikka en oo yleensä liiemmin suklaakakun ystävä, niin tää oli hyvää, ei tarjoilija turhaa suositellut.
Näitä ekoja kertoja nyt riittää....ekan kerran tein myös pataleipää ja se olikin aika vinkeää. Tätä täytyy tehdä toistekin.
Pikkujoulua vietettiin hirvimiesten majalla. Savusauna oli lämmitetty ja pöytä notkui jouluherkuista. Mulle harvoin käy niin, että syön liikaa...eilen kävi. Voi sitä olotilaa....uuh. Ei ihme kun ei ole tänään ollut nälkä kuin vasta illansuussa!
Alkuviikosta askartelin itselleni Katjun innoittamana joulukalenterin. Täähän oli loistava idea. Eikä maksanut mitään! No enhän mä mitään saa vielä ostaakaan, mun kauppasaarto puretaan vasta helmikuussa...kuulemma. Pah! Kai niitä joululahjoja nyt sentään saa vähän hankkia... Näissä "luukuissa" on jämälankoja, joka päivä saa neuloa yhden raidan jämälankasukkiin. Yritin Lankamaailman innoittamana laittaa värit suht koht sateenkaaren värien mukaan ja olihan siinä miettimistä. Tän kun teki ajoissa, niin en varmasti muista mikä väri minäkin päivän eteen aukeaa, onpahan jotain kivaa tekemistä.

Ja kauppasaartoahan on sitten rikottu...oli ihan PAKKO ostaa työhuoneeseen uusi väriterapiamatto. Maksoi ainoastaan kympin. Aiemmin täällä oli vaan lampaantalja...musta sellainen. Ehkä se on uskottava että punainen väri piristää kun ei oo nyt pariin viikkoon tullut sellasta iltapäivänotkahdusta mikä yleensä aina tulee. Viiru on ihastunut tähän mattoon, vaikka se on tosi pieni. Juuri nytkin on siinä nokosia ottamassa. Kuvassa Viiru tutkii uutta mattoa, piti nuuhkia joka kohta tarkasti.

Tässä on Viirun toinen lempipaikka nykyään. T:n syli tai kainalo. Tässä ovat mun rakkaat pojat iltapäivätorkuilla <3

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Huono päivä

Tiedättehän tunteen kun joskus mikään ei tunnu luonnistuvan, täällä oli tänään sellainen päivä. Muutenkin oli olotila surkea mm. huonosti nukutun yön jälkeen, niin sitten piti vielä sattua hyvin ikävä episodi. Otin Viirun lelun ja ajattelin vähän leikittää poikaa...se oli virhe. Viiru hyppäsi apupöydältä jakkaralle kuten niin usein ennenkin...oli vissiin niin innoissaan kepin nokassa killuvasta tirpuesta ettei reppana huomannut miten sinne jakkaralle astui. Jakkaran keskellä on suurehko pyöreä reikä (eikä sellainen mitä yleensä jakkaroissa, kapeampi suorakaiteen muotoinen aukko) ja Viirun oikea takakoipi luiskahti aukkoon ja muu kissa olikin jo alhaalla, siinä se killui ja huusi. Minä sitten koppasin rääkyvän kissan samoin tein syliin, sillä seurauksella että hätääntynyt katti tikkasi mua kahteen sormeen (ylähammas keskisormeen ja alahammas etusormeen). No ei siitä verta tullut kuin pari tippaa, eikä iskenyt naskaleitaan kovin syvälle, mutta ainahan eläimen puremassa on 99 % riski tulehtua. Että täällä nyt sitten odotellaan verenmyrkytystä. Ja kun en tiedä onko Tetanuskaan enää voimassa. Viimeksi sain buusterista sellaisen reaktion, että nyt musta pitää tutkia vasta-aineet, voiko vielä rokottaa vai ei. Että pitikin just nyt sattua. Ensin säikähdin hirveästi, että Viirun koipi on varmaan murtunut kun linkkasi, mutta nyt tuo näyttää jo lähes normaalilta. Kovasti on nukkunut tänään, että varmasti säikähti ja stressasi sekä väsähti, mutta onhan ressukalla saattanut olla kipujakin. Soitin eläinlääkärille joka pyysi seuramaan, mutta ei tässä nyt onneksi eläinlääkäriä tarvittu, selvittiin molemmat lähes säikähdyksellä. Jospa se viikatemieskään ei vielä tänne ehtisi...

Ja sitten muihin asioihin. Multa tilattiin kesällä häälahjaksi huovutettu laukku ja tossut hääparille. Nyt samasta porukasta tilattiin eläköitymislahjaksi laukku ja tossut. Ja hakija kysyi tänään, olisko mulla ollut vielä jotain käsityötä jemmassa minkä voisin myydä, heh. No eipä ollut.
Viikko sitten Lankamaailman blogimiitissä oli mielenkiintoista asiaa väreistä ja niinpä mä sen innoittamana sunnuntaina tein vähän muutoksia kotona. Mulla oli aiemmin punaiset tulppaaniverhot makkarissa ja ne saivat siirtyä työhuoneeseen. Punainen väri kun kuulemma antaa virtaa, niin työhuoneessahan sitä tarvitaan! Makkariin pääsi varastosta vanhat verhot, jotka pesin ja lyhensin. Nehän sopikin oikein hyvin mun makkarin muihin valkoisiin elementteihin, mm. pöytävalaisimiin.
Kyllä pienilläkin muutoksilla saa ihan uuden ilmeen.
Toissa iltana ulkona näytti mystiseltä, koko tienoo värjäytyi vaaleanpunaiseksi. Kun katsoin ikkunasta pihalle, niin maakin näytti vaaleanpunaiselta. Piti sitä mennä sitten ihan pihalle ihmettelemään.Ihan kuin taivas olisi tulessa!
Älä tule paha päivä huomenna, tule hyvä päivä.