Kyllä sitä lunta tuli perjantaina aikas huolella. Hirveässä pyryssä matkattiin kohti mun "kakkoskotia" eli T:n kotia. Tuntui ettei se matka ole koskaan kestänyt niin kauan. Tiet oli ihan puuroa. Onneks mulla oli taitava kuljettaja ja autokin oli just saanut tuliterät renkaat alleen. Kun päästiin perille T laittoi heti uunin päälle. Nälkäistä porukkaa siis. Olin saanut taas toivoa mitä syötäisiin ja yllätys yllätys, mun valinta oli jälleen kerran lohta ja kukkakaalisosetta. Vaan kuinkas sitten kävikään...uuni oli just lämmin kun sähköt meni. Ja nehän ei sit ihan äkkiä palautuneetkaan. Siinä sitten jonniin aikaa odoteltiin ja toivottiin parasta, vaan ei. Lohi otettiin pois uunista kylmälle verannalle säilytykseen.
Lauantaina päästiin sentään ruokapöytään kun mentiin kylään T:n siskolle. Oikein kolmen ruokalajin lounas! Alkuruokana oli suussa sulavaa kukkakaalikeittoa, mukaan lorautettiin basilikaöljyä(?) ja kyytipojaksi focacciaa. Kieli meni mukana... Pääruoaksi oli lohipaistosta, hyvää sekin. Jälkiruoaksi syntisen hyvää suklaa fondantia. Itse olisin kaivannut siihen kylkeen vaniljajäätelöä, mutta tyydyin siihen mitä oli tarjolla, eli vadelmahilloa. Hyvää se oli niinkin, mutta jäätelö vaan on enempi mun makuun.
Meinasi meillä olla jo lauantai-iltana vähän tylsää kun sähköjä ei ollut edelleenkään, mutta keksittiin sitten muuta tekemistä. Ensin oli tietovisa, sitten pelattiin hirsipuuta ja lopulta T yritti perehdyttää mua shakin saloihin. No kyllä mä jo vähän pääsin jyvälle, mutta oli siinä kyllä aivan liikaa kaiken maailman nappuloita ja niille eri säännöt kaikille... Ja ei liene tarvitse kertoa kuka sen pelin hävisi 6-0. Kivaa se silti oli.
Sunnuntaina alkoi jo turhauttaa kun sähköt olivat edelleen poissa. Lähdettiin sitten päiväkävelylle katsomaan tuhoja. Taidettiin nähdä se syykin, miksi sähköt oli poikki. Kumma ettei sähköyhtiö löytänyt vikaa. T laittoi yhtiölle viestiä ja sitten ei mennyt kauaa kun saatiin valoa tupaan.Lähes 2 vuorokautta sitä katkosta kesti!
 |
| T otti kuvan musta ja lumisista kuusista. |
Ja tässä se murheenkryyni. Kuusen latva oli mennyt ilmeisesti lumen painosta poikki ja roikkui sähkölinjoilla! Eihän se sieltä millään alas tullut omin voimin. Missään muualla en oo nähnyt vastaavanlaisia sähkölinjoja. Piuhoja on monta ja ne ovat aika alhaalla. Mikähän järki tässäkin on.
Tässä vielä maisemaa matkan varrelta. Aika tummat pilvet...lunta ei silti tullut lisää.
Jäppine se nauttii olostaan. Nukkui välillä yöllä jopa mun kainalossa. Missä lie huidellut myyrästämässä kun uni maistui niin ettei viiksikarvakaan värähtänyt.
Ai T:llä on noin komea katti! Rapsuja sille.
VastaaPoistaVoi noita sun syöminkejä. Ihan oon kohta kade kaikista herkuista.
Mä ihmettelen miksei niitä puita voida kesäaikana karsia sähkölinjojen luota ettei joka talvi tulis näitä katkoksia. Vaik ei mua haittais pieni sähkötön aika, oonhan siihen tottunut kaiket kesät, hehheh. Eikös nuorenparin aika kulu vällyjen alla sähköä odotellessa;)
Täällä meidän kulmilla vedettiin puut mataliks sähkölinjojen luota pari vuotta sitten. Aikas maittava lounas menyy. Kyllä talvimaisemat on kauniit.
VastaaPoistaKristiina: Juu Jäppine on komea kolli. On siitä ollut täällä kuvia jo aiemmin tosin. Heh, syöminkejä tuntuu tosiaan riittävän ja kohtahan me syödään lisää ;) No se on kyllä ihmetyttänut meitäkin, että miksei niitä linjoja voida pitää avoimina, puut pitäisi karsia linjojen vierestä jo heti pieninä. Eihän se maata kaada jos ei oo sähköä, mutta silloin kun siihen ei oo varautunut teettää se ylimääräistä päänvaivaa. Eihän sitä nyt koko ajan voi peittoa heilutella ;D
VastaaPoistaKatju: No siellä on sitten oltu fiksumpia. On täällä meillä sähkölinjat kyllä raivattu puista, mutta puhelinlinja ei. T:n luona sähkölinjat on ihan käsittämättömässä kunnossa!