Love is in the air...

Kyllä tää lomalaisen elo on kiireistä aikaa kun ei meinaa ehtiä blogia edes päivittää. Noh, onhan tässä mun elämässä tapahtunut muutoksia viime aikoina, että selittäähän sekin jotain...köh. En oo uskaltanut julkisesti asiasta juurikaan laulella, ettei kävis taas "huonosti". Mutta nyt, rohkea rokan syö. Jos sitten tulee henkisesti turpaan, niin sitten nuollaan haavoja ja ystäväthän on siinäkin asiassa korvaamattomia kun jaksavat mua aina tukea ja tsempata. Asiaan siis...kesän kynnyksellä mun elämään astui mies aika lailla puskista, en osannut odottaa tällaista ihmettä, mutta niinhän ne viisaammat on sanoneet, että rakkaus tulee kuin roska silmään, yllättäen ja kun sitä vähiten odottaa. No niin tässä on nyt käynyt. Herra T on tullut elämääni, toivottavasti jäädäkseen.

Ollaan vietetty T:n kanssa aikaa välillä hänen luonaan ja välillä mun luona. Maanantaina teimme retken Turkuun ja se olikin mun loman kohokohta. Mielettömän ihana päivä ja näin paljon uutta ja ihmeellistä. En olisi uskonut, että päivästä tulee niin upea. Ensin suuntasimme kohti Luostarinmäen käsityöläismuseoaluetta. Siellä oli ikään kuin aika pysähtynyt, torpat oli kauniita ja niistä oli pidetty hyvää huolta. Työnäytöksiä olisi voinut olla toki enemmänkin, mutta olin tosi tyytyväinen näilläkin eväillä. Ensin käytiin savenvalajan pajassa. Hän oli mukava ja kertoi paljon mielenkiintoisia asioita työstään.

Suutari teki kenkiä perinteisellä menetelmällä.

Kuvia pihalta ja sisältä eri taloista.

Tämmöistä kivikattoa en oo kyllä aiemmin nähnyt missään!

Aikuisten ja lasten kangaspuut. Nämä ovat edelleen käytössä. Isoilla kangaspuilla kudotaan parhaillaan kangasta josta tulee asu kun nyt vaan muistaisin kenelle... Lasten kangaspuissa on kapeaa liinaa tekeillä.

Museoalueelta suuntasimme keskustaan lounaalle. Pikku Torre oli kiva paikka ja ruoka oli hyvää. Söin avokado halloumi -salaatin ja se kannatti. Olin jo syönyt osan salaatistani kun tuli kamera mieleen, että se annos jäi sitten kuvaamatta...

Lounaan jälkeen päätimme lähteä linnaan. Se oli huikea kokemus, olin positiivisesti yllättynyt. Tosin jalat huusivat armoa loppukierroksesta, niitä portaita nimittäin riitti, eikä mulla reppanalla ollut oikein asiaan sopivat kengät matkassa. Alun perin meidän ei edes pitänyt linnaan mennä niin en ollut varautunut. Aina pitäisi kyllä laittaa varoiksi hyvät kengät jos vaikka tulee yllätyksiä matkan varrella, no mutta hengissä ollaan kuitenkin ;)

Herra T ja Turun linna.

Toinen linnan kirkoista.

Vielä viimeinen kohde (ennen jätskikiskaa) oli Tuomiokirkko. Sekin oli vaikuttava joskin aika pimeä sisäpuolelta.

Kirkolla on kokoa ja näköä.

Kristiina Maununtyttären hauta (?).