Kesä kuvina

Ollaan täällä hengissä, vaikka hiljaiselosta voisi muuta kenties päätellä. Elämä on ollut koko kesän aikamoista haipakkaa, niin eipä tässä ole juuri koneen ääreen ehtinyt, paitsi työasioissa. Nyt tuleekin aikamoinen pläjäys kerralla nieltäväksi. Jaa-a, mistähän sitä aloittais, kun ei itekään muista mikä oli milloinkin. Noh, ainoa joka mun lisäksi tietää aikajärjestykset kesän riennoille on T, mutta lohdullista tässä on se, että hyvä muisti ei kuulu hänen vahvuuksiinsa...köh. Nähtiin sattumalta töllöstä eräs jakso Suomen paras leipomo -ohjelmasta ja kohteena Turun seutu. Käytiinhän me Turussa jo kerran aiemminkin, mutta  ohjelmaa katsoessa tuli sellainen tunne, että Junnilan kristallipitkoa on päästävä maistamaan ja samoin MBakeryn leivoksia. Niinpä eräänä kesäisenä lauantaina suuntasimme auton nokan kohti Turkua ja kauppahallia. Kristallipitkon puolikas lähti kotimatkalle mukaan, mutta MBakeryn kahvilassa piti käydä kaffella. Siellä selvisi, että MBakery oli valittu Suomen parhaaksi leipomoksi, sitä me ei etukäteen tiedettykään. Hirveästi tuo voitto ei ihmetytä, sen verran suurta herkkua maistamamme leipomukset olivat! Otettiin puoliksi vuohenjuustopiirasta ja suussa sulavaa vadelmaleivosta ja kahvit. Molemmissa oli maut kohdillaan. Sinne mennään toistekin. Kristallipitko oli myös todella hyvää ja mehevää.

Turun kauppahalli

Kiva kun leivonnaiset sai puoliksi, kokonaisesta olis varmaan tullut liian täyteen. Torilla piipahtamisen jälkeen suuntasimme Aurajoen rantaan. Päivä oli kaunis ja sinne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa.

T on saanut kesän aikana parit sukat ja T:n kissa Jäppine sai oman makuualustan, joka on tietysti ehtaa villaa. Westankärr gårdin tilan lankaa, Kemiönsaaresta. Molemmat pojat olivat ilmeisesti tyytyväisiä.

Lankana Janne.

Lankana Ville ja laaduntarkkailija asemissa.

Onks tää mun vai?

Tää on ihana!

Sitten päästäänkin jo syyskuun puolelle kaiketi. T:n synttärit oli 4.9. ja niitä vietettiin mun luona 5.9. T:n sisko ja miehensä tulivat kahvittelemaan ja toivat suussa sulavaa savumakrillia, jonka olivat samana aamuna itse savustaneet. Se loppui ihan liian kesken! T ei oikein perusta täytekakuista, joten tein hänen toiveestaan sitruunajuustopiiraan ja lihavoikkukakun.

Kyllä on onni saada olla miehen kanssa joka kokkaa! Ja hyvin kokkaakin! T laittaa mielellään ruokaa ja tekee paljon parempaa ruokaa kuin mä. Vaikka ainahan toisen tekemä on parempaa kuin omat pöperöt. T:n erikoisuus on supermaukas kukkakaalipyre. Se menisi hyvin lihan tms. lisukkeena, mutta ihan näinkin, vähän niinku keittona. Mun oli saatava kokeilla Anu Harkin porkkanalevitettä ja se oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus, ohje täältä.Kukkakaalipyre piti olla alkuruoka, mutta tultiin niin täyteen, että jätettiin pääruoka seuraavalle päivälle. Broiskua, bataattia, kesäkurpitsaa, T:n siskon tekemiä ihania säilykepunajuuria sekä itse viljelemiään sipuleita. Nam!

Oon kuullut paljon kehuja Keppana Kellarista ja olin käynyt siellä kerran pikaisesti ja ruoan tuoksu oli niin hyvä, että olin ajatellut mennä sinne joskus syömäänkin. Toista kertaa ei vissiin tarvii mennä. Pihvi ja ranskikset oli kyllä todella hyvät (vai olikohan osasyy siinä, että mun oli tehnyt kunnon pihviä mieli jo niiiin kauan), mutta kasvikset...jäähtyneitä keitettyjä sekavihanneksia! Eikä se pihvikään ihan kuumaa ollut.Voiko tylsempää enää olla. Olihan siinä vähän kurkkua ja tomaattiakin, mutta esim. uunikasvikset olis ollut aika helppo ja edullinen vaihtoehto, mutta huomattavasti maukkaampi. Tunnelmaa häiritsi kymmennittäin parveilevat banaanikärpäset jotka yrittivät tunkea neään, silmiin ja suuhun, yök! T:n tyhjän olutlasin sisälle niistä meni osa ansaan ja laitettiin äkkiä lasinalunen päälle, mutta oli niitä silti häritsevän paljon. Ei kiva. Kotiruoka kunniaan :) Ainakin T:n tekemä...

Keppana Kellarin ruoka-annos.

On täällä muutakin kässää valmistunut kesän aikana, tässä niistä osa. Nämä tossut ja laukku tilattiin multa ja menivät kuulemma häälahjaksi.

Siilit alkavat olla kohta syyspuuhissa, nämä piikikkäät ovat tosin talvella parhaimmillaan. Lankana Janne ja turkki  Sirdar Foxya. Isommat aikuisen kokoa ja pienemmät 130 cm. Sateisena päivänä ei kyllä saa kunnon kuvaa sisällä ei sitten millään!

Siileistä päästäänkin sopivasti aasinsiltaa pitkin muihin eläimiin. T:n keittiössä oli samana päivänä kahteen otteeseen lepakko! Kyllä mä niitä ulkona olen nähnyt kotipihallakin, mutta että keittiössä! Voi toista söpöläistä. Mysteeriksi jäi mistä ne olivat keittiöön lennähtäneet.T vei ne pihalle kuusen oksalle. Kuva vähän epätarkka, lepakko lensi olkkariin ja yritin ottaa siitä kuvaa sohvalla keikkuen.

Eräänä aamuna odotti tämmöinen näky lampaiden vesisangossa. Päästin sampin vapauteen.

Eräät osaa kyllä ottaa rennosti ja viettää kirjaimellisesti kissan päiviä.Viiru makoili pitkin pituuttaan matolla mun lähellä. Kissat muka itsenäisiä, kyllä tää tyyppi on ainakin niin seurallinen että.

Loppuun muutama lammaskuva kesän karitsoista. Hannu ja Kerttu (Hannu vaaleampi).

Usko ja Toivo.Hassua miten veljeksillä voi olla niin erilaiset turkit! Uskolla vaaleanruskea lyhyt kihara ja Toivolla laineikas tumma ja pidempi villa. T keksi nimet ja olin ensin vastaan, mutta sitten ajattelin, että sehän on tosi loogista...Touho oli vielä niini pieni kun astui Sokrun, että mietin tuleekohan tosta mitään, ei taida reppana yltää. En usko, että onnistuu, mutta toivotaan parasta. No yltihän se ;)

Huh mikä postaus, johan tässä olis ehtinyt sukan kutoa! No mutta nyt kun tää on tehty, voinkin mennä sohvalle neulomaan T:n pipoa. Vähäksi aikaa ainakin. Pitäis kohta mennä pihahommiin, vatun taimet odottaa maahan pääsyä, sain ne T:n siskolta :) Niin ja maa-artisokat ja valkosipulit...