Parempi myöhään...

kuin ei silloinkaan. Yrityksistä huolimatta tämä postaus on jälleen kerran venynyt ja paukkunut. Mistä sitä aikaa saa ostaa lisää, kysyn vaan! No niin, jos tätä joku jaksaa vielä lukea, niin sitä juttua pukkaakin aikas huolella...ainakin jos ladattujen kuvien määrästä mitään voi päätellä. Mistähän sitä alkais, huh! Ainakin vävykokelaan synttärit oli 7.5. ja hän sai tuiki tarpeelliset "ampu"-lapaset. Kristiinan blogissa olin joskus sellaiset nähnyt ja ne tuli mieleeni kun aloin miettiä miten lapaset toteutan. Päässä oli selkeä kuva, mutta toteutushan ei mulla useinkaan onnistu sen kovalevyllä olevan visuaalisen kuvan mukaisesti. Hämmästyttävää kyllä, nämä meni aika nappiin ensiyrittämällä. No okei, pari kertaa purin tuota sormen "huppua" ja siltikin hiukan meni pieleen, mutta Ville kelpuutti ne kuitenkin. Ne oli Villen sanoin HIENOT. Kristiinan lapasista poiketen tein peukkuunkin hupun, siellä hirvimetsällä jos pakkasessa pitää ammusta laittaa kivääriin, niin ajattelin että on parempi jos peukkukin on käytössä. Saa pinsettiotteen eikä kuti lipsahda mättäälle. Jarruksi laitoin liukuestemönjää joka kuivuessaan on sopivan nahkea.

Pari viikkoa sitten täällä ajettiin Kaloppirallin 50 v juhlaralli. Ensin olin EK1:llä myymässä lippuja ja sieltä rämmin pitkin ojia kotiin (osan matkaa pääsin autokyydillä, sen mitä tiesulut antoivat myöten). Meri ja Ville oli mua pellolla odottamassa ja siihen lähelle kotia jäin seuraamaan EK2:sta loppuun saakka. Kolme autoa kävi pellolla, mutta pääsivät onneksi jatkamaan matkaa.

Joku omituinen lipunmyyjä!

Tää on paha nyppylä ja tästä kohtaa ne muutamat lähti pellolle.

Kuten kuvasta näkyy, reitiltä on poikettu.

Hiemanhan siinä joutui peltoa kyntämään, että pääsi takas tielle.

Ja sitten viikon luontoääni...tai ainakin kuva. Mua on ilahduttanut monenlaiset eläinkunnan asukkaat kuluneina viikkoina. Tämä kurrekaksikko on erityisesti ilahduttanut mun työntäyteisiä päiviä. Pienet on niin suloisia!

Ja tää on ilmeisesti niiden äiti tai isi, kiipeili mun ulko-oven päällä ja kuistin ikkunalla. Se oli ikimuistoinen hetki kun tämä tyyppi istui ikkunalaudalla ja katseli sisälle ja Viiru katseli sisältä ulos, siinä ne kaksi tuijotti hämmentyneinä toisiaan silmästä silmään ja arvatekin kun mä sain kameran käsiini, oli kurre tiessään! Se varmaan ajatteli, että nyt riitti poseeraus!

Ja kevään ensimmäinen siili mun pihalla on nähty!

Ja sitten ikävämpi luontokuva. Kun tulin viikko sitten kotiin odotti mua hyvin surullinen näky kuistilla. 2 pikkutirppaa makasi kuolleena penkin päällä. Ilmeisesti olivat lentäneet yhdessä päin ikkunaa ja henki pois. Siihen olivat sitten mätkähtäneet varmaan niskat taittuneina. Oi oi. No ehkä he kuolivat onnellisina.En tiedä mitä lajia nämä ovat, liekö jotain kerttuja...?

On täällä vähän ehditty istutuspuuhiin sentään. Siirsin pensasmustikat paremmalle paikalle ja siinä olikin yllättävän kova homma! Nyt niissä on jo kunnon lehdet ja kukinta aluillaan :)

Viime viikolla näin rakkaan ystävän ja hänpä oli tuonut mulle superihanat tuliaiset Tokiosta! Huh huh! Jos nämä on pienet ja vaatimattomat tuliaiset (hänen mielestään) niin mitkähän ne ei-niin-pienet tuliaiset sitten on!

Kauniista rasiasta löytyi erikoisia makeisia, vähän ehkä marmeladin tapaisia, mutta kuitenkin ihan eri. Täytyy sanoa, että erikoisimpia karkkeja ikinä mitä mun suu on nielaissut, mutta kiva päästä maistelemaan jotain mitä ei muuten pääsisi maistelemaan ehkä ikinä. Kiitos <3

Ja tänään oli Merin valmistujaiset, mutta se on äidille niin suuri asia, että se vaatii kyllä ihan oman postauksen! Eli linjoilla ollaan ehkä hyvinkin pian uudestaan ;) Huomenna on pienimuotoinen kahvitilaisuus, Meri ei halunnut mitään isoja juhlia kun justhan ne lakkiaiset oli ;) Miten 2 vuotta voikin mennä näin nopsaan...