Tuliaisia ja kulttuuria

Meri oli isänsä perheen kanssa kolme viikkoa Kanadassa ja toi aikas ihanat tuliaiset. Tai oikeastaan annettiin kyllä Merille rahaa mukaan, että saa ostaa jotain meille ja itselleen. Noh, siinähän sitten kävi niin, että ajatteli ensin meitä ja jäi sitten itse ilman, reppana. Toivottiin jotain pientä paikallista, ei nää ihan pienet tuomiset olleet. Jäärä sai ruutupaidan ja mä pari kivaa T-paitaa, vaahterasiirappia, nalle-karkkeja (parhaita ikinä!) ja fudgea. Ihan alun perin olin tilannut Kool-Aid -mehujauhetta langanvärjäykseen. Kuten arvata saattaa, herkut on jo ahmittu, paidat vielä korkkaamatta. Kiitos rakas lapseni <3

 

Ja ei ne lahjat tähän loppuneet, Meri antoi vielä jälkikäteen mulle synttärilahjan, söpöt pikkupyyhkeet, Niisku-Neiti ja Haisuli :)

Tää paketti oli niin suloinen.

 

Meillä on täällä Lopella oma kesäteatteri Sajaniemessä, jossa oon kerran aiemmin ollut, kolme vuotta sitten. Sinne on matkaa vaan 6 km, että ihan hävettää kuinka harvoin on tullut käytyä...kaksi kertaa 10 vuoden aikana. Viimeksi kun kävin oli kappale Aapelin Siunattu hulluus ja se oli ihan hyvä. Nyt kappale oli Valelääkäriksi vastoin tahtoaan. Ööö, en voi kovin kehua, olihan se ihan katsottava, sellaista kepeää viihdettä, mutta mutta...paljon jäi puuttumaan. Jäärä oli samaa mieltä. Ei siitä sen enempää. Nimi oli kiehtova ja olisin sen perusteella odottanut jotain paljon hauskempaa. Tulipahan nähtyä. Tässä pari kuvaa lavasteista.

 

Meillä on kirkolla tori jossa on nyt kesätorstaisin ollut iltatori. Ekan kerran menin sinne viime viikolla ja olihan tori täynnä. Vaikka ihmekös tuo, siellä oli esiintymässä Anssi Kela. Mä oon aina tykännyt Kelan musiikista, mutta livenä se oli vielä parempaa. Hirmu symppis ja huumorintajuinen kaveri, otti hienosti yleisön huomioon ja mukaan laulamaankin. Mähän nyt en koskaan laula julkisesti, mutta oli kiva kuunnella toisten iloittelua. Oon aina tiennyt, että tyyppi on hoikka, mutta että niin hoikka, jalat oli kuin hammastikut. Yhtään liioittelematta sääri oli ohuempi kuin mun ranne, uuh! Ei kuulemma yleensä esiinny istuallaan, mutta nyt oli koipi murtunut, niin siksi tämä jakkara. Jäi kyllä hirmu hyvä fiili. Kiitos Anssi, tykkäsin :)

 

 

Lauantaina meillä oli kyläpäivien talkooväen sikajuhlat ja olihan se palvattu possu taas niin hyvää. Siitä riitti kotiin viemisiksi myös. Talkooväellä tehtiin muut tarjottavat, oli keitettyjä uusia pottuja, kasviksia, salaattia ym. Mä leivoin sämpylät ja puolukkapiirakan. Väki valui pikkuhiljaa koteihinsa, mutta mä jäin muutaman muun kanssa hengailemaan lähes aamuun asti. Miten se aika rientää kun on hauskaa. Naurettiin mahat kipeiksi. Kiitos Joentaan mukavat kyläläiset.

Mun kamera on niin surkea jos on vähänkin hämärää, mutta kyllä se sika tässä makoilee pedillään.

On täällä käsitöitykin, lähinnä tilaustöitä ja itselle kesäpuseroa joka on viittä vaille valmis. Tilaussukkia oon tehnyt parit aikuisten ja yhdet vauvan, jotka jo lähtivät eteenpäin. Tässä ne isommat. Lankana sitä mitä ei kehtaa ääneen sanoa, mutta nää on onneksi sitä vanhempaa, kun se vielä oli parempaa.

Niin ja tässä kuva ihanista Helmiveneen alpakkalangoista, otin valoisampaan aikaan paremman kuvan. Ulkona toi kamera vielä pelittää ja sisällä jos on oikein kirkas päivä.

Mansikoita on syöty kun niitä vihdoin tuli kojuihin myyntiin. Mun oma mansikkamaa on niin onneton, että sieltä saa ehkä joka toinen aamu muutaman maistiaisen. Jospa saisi sillekin tehtyä jotain ensi kesänä.