Iskihän se flunssa sitten tännekin kyntensä, vaikka luulin säästyväni siltä. Oon altistunut jo monta kertaa flunssapöpölle, enkä oo sitä mitenkään yrittänyt edes varoa, tulee jos on tullakseen, ja tulihan se. Senhän nyt voi saada vaikka ruokakaupasta, että ei siltä voi välttyä. Toivottavasti tää on pikkupöpö eikä sellainen megaluokan, mikä mulla viimeksi oli joskus alkuvuodesta muistaakseni. Silloin iski (monen vuoden jälkeen) kuumekin ja olin ihan poissa pelistä viikon päivät. Astmaatikolla se helposti änkeytyy keuhkoputkiin ja sitten tarvitaan kunnon tropit. Nyt on vielä riittänyt ahkera niistäminen ja kuumien troppien kittaaminen. Sitruuna ja hunaja on päivän sana. Inkiväärikään ei olisi pahitteeksi, mutta lähde nyt sen takia täältä perämetsästä kauppaan. Onneksi vielä sentään jaksaa puikkoja heilutella.
T rakastaa mätiä ja kun mä rakastan T:tä, niin tein hänelle pieniä mätileipiä. Alla Realia, sitten smetanaa, punasipulia ja päälle tuhdisti mätiä. Näissä on nyt kirjolohen mätiä. Hyviä kuulemma olivat. Itse en ole mädin ystävä, mutta maistoin sentään. Aamiaisella T söi vielä loput mädit paahtoleivän kanssa.
Mä sainkin sitten eilen illalla herkku-illallisen. Valkosipuli-mustapippurituorejuusto-kermaperunoita, porsaan filettä ja ai että oli hyvää. Kyllä T on loistava kokki. Onneksi se oli eilen, koska nyt on nenukka niin tukossa etten olis kunnolla maistanut ja se olis kyllä ollut harmi.
T on saanut tässä kesän-syksyn aikana kahdet sukat, kaksi pipoa ja nyt oli vuorossa tossut, kaksin kappalein tietysti, toiset omaan kotiin ja toiset jäi tänne mun luokse.
Lankana Dale garnin Dale Hegre + valkoinen hahtuva (Pirtin) ja harmaa hahtuva omasta lampaasta. Tuplapaksuiset niin kestää pidempään ja on ainakin lämpimät.
Meidän S-marketista saa näköjään tämmöisiä turilaita. Viiru rakastaa niiiiin kaikkia kasseja ja niihin on aina tungettava vaikka ei ihan mahtuiskaan.