torstai 29. lokakuuta 2015

Blogitapaaminen Lankamaailmassa

Sain kutsun Lankamaailman blogitapaamiseen ja se oli eilen 28.10. kun kaupan ovet sulkeutuivat. Muutama tuttukin oli paikalla, mutta suurin osa porukasta oli mulle ihan uusia kasvoja. Oli todella piristävää päästä vähän ihmisten ilmoille ja kuulla monenlaista tarinaa. Keväällä kuulemma järjestetään toinen samanmoinen ja onhan sinne mentävä, niin mukava tuo tilaisuus oli. Markkinointipäällikkö Elina Urmas piti avauspuheenvuoron ja esitteli myöhemmin lankauutuuksia. Kehityspäällikkö, taideterapeutti  Merja Lieppinen kertoi värien merkityksestä. En tiennyt, että värit vaikuttavat ihmismieleen alitajuisestikin niin vahvasti. Olipa mielenkiintoinen esitelmä väreistä. Nykyään Lankamaailmassa langat ovat hyllyissä sateenkaaren mukaisesti, josta tulee rauhoittava vaikutus. Oonkin ihmetellyt miksi joissan lankakaupoissa tulee tunne, että ulos on päästävä ja mielellään äkkiä. Jos värit, eli tässä tapauksessa langat, ovat miten sattuu, tulee siitä kaoottinen olotila.
Elina Urmas
Ihania herkkuja oli tarjolla ja lopuksi saatiin vielä uskomaton tuotekassi! Siellä oli uutuuslankoja ja puikkoja ym. Iso kiitos Lankamaailman väelle kaikesta :)
Katju oli mun luona maanantaina kerintäopissa ja sain jo silloin aivan ihania silmukkamerkkejä! Ja eilen kun Katjukin oli blogitapaamisessa mukana sain vielä jotain uniikkia herkkua! Villaa villasta kuulemma, Katju sai Särmän kerityt villat. Katjun värikattilaan oli päässyt Pirtin kehräämön valkoista ja harmaata villaa. Väri on "Deep love" ja sitä on 210 g. Täähän sopi mun rakkausteemaan, koska T on mun rakkauden kohde ja kyllä se taitaa olla just sitä deep lovea ;) Kiitos Katju suurenmoisista tuomisista, kyllä mä tässä "kaupassa" sain niin paljon enemmän että huhhuh. Olispa ihana päästä heti kehrustelemaan tuota uutta ihanuutta, mutta kun tässä on näitä hys-hys -juttuja ym. pakollista, niin ei ehdi vielä ei. 
Silmukkamerkit suloisessa pussukassa.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Kello viiden tee

Keskiviikkona Katju oli pyytänyt pienen porukan Teehuoneen avajaisiin ja mulla oli kunnia päästä mukaan. Niinpä matkasin kohti vanhoja kotikontuja, reitti oli tuttu ja olipa kivä päästä vähän tuulettumaan. Johan sitä vallan mökkiintyy jos ei nenäänsä missään näytä. Huvimaja oli kovan työn jälkeen päässyt paraatipaikalle ja siinä se seisoi ylväänä. En ole kauniimpaa huvimajaa nähnyt. Tarjoilut olivat ihanat, teeleipiä ja skonsseja lisukkeineen ja tietysti sitä teetä, eikä mitä tahansa teetä! Aivan ihanaa Kusmin manteliteetä, ihan uusi tuttavuus mulle. Sitä täytyy saada kotiinkin.Viimeistään sitten kun kauppasaarto on purettu. T on asettanut mulle sellaisen, ja onhan se ihan järkevää kun ei tuo olematon palkka meinaa riittää edes pakollisiin menoihin. On mulla viisas mies. Ja hyvä niin, tasapainottaa vähän tämmöistä uuheloa joka kävelee ovia päin.

Kristiinan tunsin tietysti ennestään, Outin olin nähnyt kerran vuosia sitten, Mari, Anu ja Marsu olivat uusia tuttavuuksia, mutta hyvinhän se juttu luisti. Kiitos illan emännälle onnistuneesta illasta ja kiitos tietysti myös koko seurueelle. Ilta oli mitä mainioin. Illan hämärtyessä laitettiin tunnelmavalaistus ja hyvin näki neuloa. Tässä huvimajassa on nimittäin sähkötkin.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Flunssan kynsissä

Iskihän se flunssa sitten tännekin kyntensä, vaikka luulin säästyväni siltä. Oon altistunut jo monta kertaa flunssapöpölle, enkä oo sitä mitenkään yrittänyt edes varoa, tulee jos on tullakseen, ja tulihan se. Senhän nyt voi saada vaikka ruokakaupasta, että ei siltä voi välttyä. Toivottavasti tää on pikkupöpö eikä sellainen megaluokan, mikä mulla viimeksi oli joskus alkuvuodesta muistaakseni. Silloin iski (monen vuoden jälkeen) kuumekin ja olin ihan poissa pelistä viikon päivät. Astmaatikolla se helposti änkeytyy keuhkoputkiin ja sitten tarvitaan kunnon tropit. Nyt on vielä riittänyt ahkera niistäminen ja kuumien troppien kittaaminen. Sitruuna ja hunaja on päivän sana. Inkiväärikään ei olisi pahitteeksi, mutta lähde nyt sen takia täältä perämetsästä kauppaan. Onneksi vielä sentään jaksaa puikkoja heilutella.

T rakastaa mätiä ja kun mä rakastan T:tä, niin tein hänelle pieniä mätileipiä. Alla Realia, sitten smetanaa, punasipulia ja päälle tuhdisti mätiä. Näissä on nyt kirjolohen mätiä. Hyviä kuulemma olivat. Itse en ole mädin ystävä, mutta maistoin sentään. Aamiaisella T söi vielä loput mädit paahtoleivän kanssa.
Mä sainkin sitten eilen illalla herkku-illallisen. Valkosipuli-mustapippurituorejuusto-kermaperunoita, porsaan filettä ja ai että oli hyvää. Kyllä T on loistava kokki. Onneksi se oli eilen, koska nyt on nenukka niin tukossa etten olis kunnolla maistanut ja se olis kyllä ollut harmi.
T on saanut tässä kesän-syksyn aikana kahdet sukat, kaksi pipoa ja nyt oli vuorossa tossut, kaksin kappalein tietysti, toiset omaan kotiin ja toiset jäi tänne mun luokse.
Lankana Dale garnin Dale Hegre + valkoinen hahtuva (Pirtin) ja harmaa hahtuva omasta lampaasta. Tuplapaksuiset niin kestää pidempään ja on ainakin lämpimät.
Meidän S-marketista saa näköjään tämmöisiä turilaita. Viiru rakastaa niiiiin kaikkia kasseja ja niihin on aina tungettava vaikka ei ihan mahtuiskaan.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Vanhan rouvan uusi elämä

Tein kaupat kesällä yhdestä rukista näkemättä sitä, luotin tuttavan sanaan, että rukki on toimintakunnossa. (Kaupat ja kaupat, en mä sitä ole vieläkään maksanut).Oli sitä joku kehrääjä kuulemma testannut ja toimivaksi todennut. Mun on pitänyt hakea se tuosta naapuripitäjästä jo aikaa sitten, mutta kun elämässäni vaikuttaa nykyään tuo "aikasyöppö" T, niin moni asia on jäänyt tekemättä. Oikeesti aika kuluu siivillä ja T:n kanssa me aina ihmetellään, että mihin aikaa katoaa! No niin, mutta asiaan.... Tuttavani soitti lauantaina, että hänpä tuo rukin mulle kun on tulossa tänne suunnalle. Kieltämättä vähän jännitti, että millainen kapistus sieltä tulee ja mitä sitä on taas tullut luvattua...hoh. Kannatti näköjään luottaa toisen sanaan :)

Ulla-rouva on 103-vuotias ja ilmeisen hyvin pidetty. Todella siistissä kunnossa ja osat ovat ehjiä. Ja mitä vartenko mun on pitänyt saada sitten toinen rukki?!? No sitä varten kun aiemmin hankkimani rukki on ns. pikku-rukki ja sillä saa tehtyä ainoastaan aika ohutta lankaa, koska lyhdyn hampaat ovat niin pienet. Ja tunnetusti allekirjoittanut kun ei ole hirmu ohuen langan ystävä. Mun huusholliin ei kahta rukkia mahdu, joten ilmeisesti joudun vanhan suloisen rukkini myymään, nyyh. Haikeus iskee jo pelkästä ajatuksesta, onhan se ollut mulla jo seitsemisen vuotta. Ensin tietysti täytyy testata Ullaa enemmän, että miten kehräys ja kertaus sujuvat ym. Oonhan mä tänään jo koeajot huristellut, mutta täytyy enempi polkea, että voi antaa lopullisen "tuomion". Naru piti kyllä vaihtaa, vanha oli liian paksu ja heitti itsensä koko ajan irti. Onneks mulla oli sopivaa pellavanarua vielä jäljellä. Tämänpäiväisen perusteella täytyy kyllä sanoa, että Ulla rullaa hyvin. Toivottavasti sama suuntaus jatkuu :)
Lopuksi vielä kuva ruusuista jotka sain tiistaina. Naapurikylän tuttu antoi ne kihlauksen johdosta. Ihmeen hyvin ovat säilyneet. Kiitos Mirja :)