torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeinen päivä

Loppuvuosi on ollut osaltani aika lailla kiireinen ja työntäyteinen, ainakin käsityöntäyteinen. T:n villapaitaa yritin urakalla tikutella valmiiksi, mutta valmistumattahan se lopulta jäi. Ei ehtinyt pukinkonttiin ei. T:n kanssa vietettiin aatto yhdessä ja kun T lähti joulupäivän iltapäivänä kotiin, alkoi täällä puikot viuhua vimmatusti. 12 tunnin maraton, muutama tunti unta ja Tapaninpäivän aamuna tikuttelu jatkui ja sitten tietysti vielä kasaus ja lankojen päättely. Pingottelut tms. viimeistelyhommat jäi tällä kertaa tekemättä. Uuuuh mikä urakka. No mutta onneks tää viikko on lomaa, niin oon saanut palautua ja nyt on enää ollut parit tilaussukat (joita ei onneks tarvinnut saada valmiiksi ennen joulua), jotka ovat nekin valmistuneet eilen. Päättely vielä tietysti uupuu...kuinka yllättävää. No mutta tässä se nyt on, The Villapaita:
Lanka: Teeteen Sara, 100 % merinovilla
puikot: 5

Ennen joulua maanantaina kävin tonttukierroksella, osa paikoista jäi käymättä, mutta jospa ensi jouluna olis enempi aikaa ja rauhassa tehdä kaikki...uskoo ken tahtoo. Hah.Viimeinen paikka jossa kävin oli rakas ystävä, joka oli tehnyt meille aivan ihanan kihlajaislahjan, ihan omin kätösin. Todella kaunis tarjoiluvati, keramiikkaa.
Lisäksi vielä syksyinen lehti, johon voi laittaa pienen lämpökynttilän palamaan. Kiitos Sinikka, kyllä nämä ovat hienoa työtä!
Olihan se piristävä hetki viettää Sinikan luona, ensin ruokapöydän ääressä kuinkas muutenkaan, no en kyllä ollut ehtinyt syödä juuri mitään päivän aikana, että ei mua tarvinnut kauheasti houkutella, heh. Sitten ehdittiin vielä hetkinen neuloa takkatulen ääressä, mulla oli tietysti T:n villapaita mukana.Kaikki aikahan piti tietysti hyödyntää.
Tässä vielä T:n joululahja linnuille ja onhan tällä ruokinta-automaatilla kurretkin viihtyneet.Tikkahan siellä on kuvaushetkellä aterioimassa. Kuva otettu keittiön ikkunan läpi, että ei kovin selvä sen vuoksi.
Kiitos kaikille rakkaille ystäville joilta olen saanut joulutervehdyksiä ja -paketteja, niistä käsitöistä juttua myöhemmin, kunhan saan kaikki kuvattua. Joulukalenterisukat eivät ehtineet valmiiksi, mutta kunhan saan ne tikuteltua loppuun, niin niistäkin tulee kuvaa. Nyt haluan toivottaa mukavaa uuden vuoden juhlaa kaikille ja oikein ihanaa uutta vuotta 2016!

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Päivä Tallinnassa

Eilen oli kiva päivä Tallinnassa Jaanan kanssa. Jaana pyysi mua matkaseuraksi. Matka ei maksanut mitään, mutta saahan siellä aina rahaa kulumaan. Sää suosi meitä.
Monta kertaa oon mennyt erään kahvi/teekaupan ohi, mutta nyt pistäydyttiin sisälle asti. Kauppa on Kohvieri ja osoite Olevimägi 11. Ihania teelaatuja ja kahviakin oli moneen lähtöön. Ostin kolmea eri maustettua teetä ja yhtä kahvia joka ei ollut maustettua, ihanan pehmeää! Sitä oli tänään aamukahvina koska Presidentti-pavut olivat juuri loppuneet. Oi mikä aromi!
Mulla on noin 10 vuoden takaa huono kokemus ravintola Olde Hansasta jonka takia en ole sinne toistamiseen mennyt. Kalliskin se on. Jaana on yrittänyt monet kerrat mua suostutella sinne, turhaan. Ajattelin, että kai mun täytyy nyt kerrankin suostua kun Jaana järjesti matkankin. Meinasin ottaa samaa juustopaistosta mitä Jaanakin, mutta päädyin lopulta Andalucian loheen. Noh...sehän olikin sitten graavattua lohta ja päällä silakka tai jotain. Voi apua. Mä kyllä syön graavilohta hiukan, mutta en montaa siivua kerrallaan ja tää oli törkysuolaista. Kasviksia oli minimalistinen keko, onneks pähkinäleipä ja yrttilevite oli hyvää. Tämähän olikin pieneen nälkään tarkoitettu, että annoskin oli sen mukainen, mutta aika valju fiilis tästä jäi. Vesilasillinen maksoi pari euroa, huh!
Paikka on mun mielestä viehättävä ja tykkään tuollaisesta keskiaikaisesta tyylistä. Nämä ruokajutut on tietysti aina makuasioita, että eihän ruoka sinänsä huonoa ollut, ei vaan ihan mun makuun.

 
Vessareissu onkin sitteh ihan oma lukunsa, joka jääköön tästä tekstistä pois...No ehkä se on taas 10 vuotta, että sinne uskaltaudun ;)

Tori on aina kiva joulun aikaan, vaikkakin samanlaisia tuotteita on vähän turhan paljon, ei ole niin paljon katseltavaa mitä kojujen määrästä voisi päätellä. Glögiä en nyt juonut koska join sitä jo menomatkalla laivassa.
Pois lähtiessämme tuli puistossa vastaan näin kaunis valoasetelma.
Kiitos Jaana mukavasta päivästä ja hyvästä seurasta :)

torstai 10. joulukuuta 2015

Neulesiskojen miitinki

Pitkästä aikaa päästiin viettämään mukavaa iltaa ystävien kesken. Terhi (+ pojat) ja Tiina tulivat tiistaina mun luo, ensin vähän herkuteltiin ja sitten neulottin. Paitsi että Terhi ei ehtinyt neuloa kun pienempi poika tahtoi olla koko ajan sylissä :) No sellasta se on välillä vauvojen kanssa. Mutta pääasiahan oli kun saatiin jutella kunnolla. Mä tein pizzaa ja jälkkäriks oli Italialaista suklaakakkua, jonka reseptin sain T:n siskolta, kiitos siitä. Jäätelön tein jo sunnuntaina pakkaseen. Vaikka en olekaan juurikaan suklaakakun ystävä kuten jo aiemmin oon maininnutkin, niin kyllä tää oli jopa mun suussa hyvää. Ja näytti tuo maistuvan toisillekin. Kiva kun kävitte :)
Joulukalenterisukkakin etenee päivä päivältä, vai pitäiskö sanoa luukku luukulta, heh. Mua kyllä häiritsee valtavasti tuo oranssi ja keltainen raita, en tykkää! Saa nähdä meneekö nää kuitenkin jonkun toisen jalkaan eikä omaani.

Kristiinalle ja Katjulle tiedoksi: Mun jäykkäkouristusrokotteen vasta-aineet tuli viime viikolla. Arvo pitäisi olla 0.1 ja mulla se on 1.4, että ei tarvii kuulemma muutamaan vuoteen ottaa rokotetta ;D

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Joulukalenterisukka

Ihanaa kun saa nyt joka päivä neuloa itselleen edes 6 kerrosta päivässä :) Muutenhan tässä on mennyt aika ystävien ja tuttujen tilauksia tikutellessa. Raastavinta oli tehdä 10 paria siililapasia, ne tulee jo suorastaan korvista! Tilattiin tosin 15 paria, mutta sanoin etten ole varma ehdinkö ja onneks ei tullut luvattuakaan. On tollanen sarjatuotanto jo aika kuluttavaa. Plääh. Lisäksi tein viisi paria tossuja, mutta niitä en nyt edes kuvannut.

Mä yritin laittaa joulukalenteriin värit vähän niinku sateenkaaressa, mutta saa nähdä millanen on lopputulos. Vaikka inhoan oranssia ja keltainenkaan ei hirveästi inspaa, on nekin päässeet mukaan. Nää on siis jämälankasukat.
Tässä ne siilit. Kun tilaaja nyt vielä vastais mun yhteydenottoihin. Ei ole kovin kivaa jos joku tilaa jotain eikä sitten tule lunastamaan niitä. Mulla on näissä langoissa kuitenkin jokunen kymppi kiinni...! Voihan tietysti olla, että on vaikka matkoilla, mutta kai sitä nyt vois edes viestiin vastata. Tuleehan siitä vähän valju olo, että toinen ei oikein arvosta jos ei edes viestiin vaivaudu vastaamaan.
Outi antoi mulle Katjun luona hiiri-sytykkeen malliksi ja mä koitin eilen tehdä samantapaisia. Viikset jätin suosiolla pois kun tuntui turhan teräviltä. Ei ainakaan tuu kissalle mitään silmävammaa jos menee hiirien kanssa tekemään lähempää tuttavuutta.
Tää alempi on siis mun väkertämä.
T osti mulle omat Hait lampolaan, kun mun kesällä ostamat saappaat kesti peräti kuukauden! Punaiset Hait mulla oli jo ennestään ihan normi saappaina, mutta nää mustat on hyvät lampolaan, ei näy jokainen kurapilkku heti, vaikka huuhtelenkin ne aina sisälle tullessa, ainakin näillä mutakeleillä. Vettä tulee nytkin, ja on muuten tullut lähes koko viikonlopun kuin Esterin ahterista. Ei kiva.
Viiru on ollut mun kaverina ja se on nauttinut olostaan. On se vaan niin lutunen :) Aamulla mä neuloin sohvalla ja Viiru makoili mun vieressä.
Meri kävi tänään koiran kanssa ja oltiin ensin lenkillä säkkipimeässä (onneks T antoi mulle tosi tehokkaan otsalampun) ja sit lämmitettiin sauna. Laatuaikaa äidin ja tyttären kesken siis. Ja just äsken mä ihmettelin, että miten mun hiukset tuntuu niin oudoilta, sit tajusin että mullahan on hoitoaine jäänyt tukkaan, voi piip! Nyt mun pitää lähteä se uudestaan kastelemaan ja huuhtelemaan vaikka meinasin lähteä nukkumaan, no ei auta...

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Mukavia hetkiä

Viikonloppu on ollut tapahtumarikas ja antoisa. Perjantaina oltiin T:n kanssa leffassa katsomassa uusinta Bondia ja olin hyvin hämmästynyt, että tykkäsin leffasta oikeasti. Ajattelin että no kai se menettelee, mutta se olikin positiivinen yllätys. 2.5 tuntia vierähti hyvinkin ripeästi. Sen jälkeen etsimään ruokapaikkaa ja koska moni ravintola sulki ovensa klo 22, päädyimme lopulta T:n ei-niin-mieluisaan ketjuravintolaan, Amarilloon. Itsekin valitsen mieluummin jonkun toisen vaihtoehdon kuin tällaisen ketjupaikan, mutta on siellä Amarillossa tullut käytyä silloin tällöin aiemminkin. Mä söin kanaa ja T pekoniburgeria. Mun on tehnyt mieli jo monet kerrat kokeilla viskillä höystettyä pannacottaa, mutta en oo rohjennut. Nyt uskaltauduin sitä kokeilemaan ja todellakin kannatti! Se oli aivan taivaallista. Kyllä T:n valitsema juustokakkukin oli ihanaa, sain nimittäin maistaa sitä, että ensi kerralla Amarillossa on vieläkin vaikeampi tilanne jos jälkiruokaa otetaan. T on ihana, kun antaa mun aina maistaa omasta annoksestaan. Ei mulle iske mitään annoskateutta, mutta jos toinen ottaa sellaista mitä ei ole itse koskaan maistanut, niin onhan se kiva tietää miltä maistuu, jos vaikka itse ottaa joskus samaa.
Lauantaina olin Katjun järjestämillä pikkujouluneulenyyttäreillä ja siellä pöytä suorastaan notkui herkuista! Toinen toistaan ihanampia suupaloja. Kuvasta puuttuu salaatti, se syötiin  myöhemmin, kun kyljet olivat jo lähes ratkenneet. Ei tullut kotimatkalla nälkä ei. Siellä aika kului myös nopsaan ja olin aika myöhään kotona. Mä pöljä unohdin kännyn kotiin kun se oli latauksessa, eikä se kamerakaan mukaan muistunut, niinpä Katju ystävällisesti lähetti mulle tämän kuvan.
Kiitos Katju ja kaikki mukana olleet kivasta illasta :) Kristiina oli tehnyt meille jokaiselle lyhyempiä puikkoja varten puikonpidikkeet, nää pääsikin mulla heti käyttöön. Kiitos Kristiina :) Outilta sain suloisen takan sytykkeen, hiiren, mutta näköjään unohdin ottaa siitä kuvan. No jos alan itse tekemään samantyyppisiä, niin täytyypä sitten yrittää muistaa kuvata.Voivat olla kyllä mulle hieman haasteellisia. Tänään tein ihan tavallisia sytykeruusuja.
Tänään kävin vielä äidin kanssa kirkonkylällä Antin adventissa jossa on kaikenlaista tuotetta myynnissä. Tänä vuonna tosin huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna. Näkyi siellä monta tuttuakin. Lopuksi vielä illalla menin parin kilsan päähän Hilkan ja Erkin luo iltateelle ja neulomaan. Oli kiva reippailla raittiissa ilmassa vaikka takas tullessa räntää vihmoi niskaan. Tämmöisistä mukavista viikonlopuista jää pitkäksi aikaa iloa ja mielen piristystä. Tämä viikonloppu olikin erityisen mieluisa :)

maanantai 23. marraskuuta 2015

Lunta tulvillaan

Kyllä sitä lunta tuli perjantaina aikas huolella. Hirveässä pyryssä matkattiin kohti mun "kakkoskotia" eli T:n kotia. Tuntui ettei se matka ole koskaan kestänyt niin kauan. Tiet oli ihan puuroa. Onneks mulla oli taitava kuljettaja ja autokin oli just saanut tuliterät renkaat alleen. Kun päästiin perille T laittoi heti uunin päälle. Nälkäistä porukkaa siis. Olin saanut taas toivoa mitä syötäisiin ja yllätys yllätys, mun valinta oli jälleen kerran lohta ja kukkakaalisosetta. Vaan kuinkas sitten kävikään...uuni oli just lämmin kun sähköt meni. Ja nehän ei sit ihan äkkiä palautuneetkaan. Siinä sitten jonniin aikaa odoteltiin ja toivottiin parasta, vaan ei. Lohi otettiin pois uunista kylmälle verannalle säilytykseen.

Lauantaina päästiin sentään ruokapöytään kun mentiin kylään T:n siskolle. Oikein kolmen ruokalajin lounas! Alkuruokana oli suussa sulavaa kukkakaalikeittoa, mukaan lorautettiin basilikaöljyä(?) ja kyytipojaksi focacciaa. Kieli meni mukana... Pääruoaksi oli lohipaistosta, hyvää sekin. Jälkiruoaksi syntisen hyvää suklaa fondantia. Itse olisin kaivannut siihen kylkeen vaniljajäätelöä, mutta tyydyin siihen mitä oli tarjolla, eli vadelmahilloa. Hyvää se oli niinkin, mutta jäätelö vaan on enempi mun makuun.
Meinasi meillä olla jo lauantai-iltana vähän tylsää kun sähköjä ei ollut edelleenkään, mutta keksittiin sitten muuta tekemistä. Ensin oli tietovisa, sitten pelattiin hirsipuuta ja lopulta T yritti perehdyttää mua shakin saloihin. No kyllä mä jo vähän pääsin jyvälle, mutta oli siinä kyllä aivan liikaa kaiken maailman nappuloita ja niille eri säännöt kaikille... Ja ei liene tarvitse kertoa kuka sen pelin hävisi 6-0. Kivaa se silti oli.

Sunnuntaina alkoi jo turhauttaa kun sähköt olivat edelleen poissa. Lähdettiin sitten päiväkävelylle katsomaan tuhoja. Taidettiin nähdä se syykin, miksi sähköt oli poikki. Kumma ettei sähköyhtiö löytänyt vikaa. T laittoi yhtiölle viestiä ja sitten ei mennyt kauaa kun saatiin valoa tupaan.Lähes 2 vuorokautta sitä katkosta kesti!
T otti kuvan musta ja lumisista kuusista.
Ja tässä se murheenkryyni. Kuusen latva oli mennyt ilmeisesti lumen painosta poikki ja roikkui sähkölinjoilla! Eihän se sieltä millään alas tullut omin voimin. Missään muualla en oo nähnyt vastaavanlaisia sähkölinjoja. Piuhoja on monta ja ne ovat aika alhaalla. Mikähän järki tässäkin on.
Tässä vielä maisemaa matkan varrelta. Aika tummat pilvet...lunta ei silti tullut lisää.
Jäppine se nauttii olostaan. Nukkui välillä yöllä jopa mun kainalossa. Missä lie huidellut myyrästämässä kun uni maistui niin ettei viiksikarvakaan värähtänyt.



sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Syöty on

Miten musta alkaa tuntua, että tää mun blogi on nykyään joku ihmeen ruokablogi...kässää ei valmistu, ruokaa senkin edestä. Tai siis kyllähän täällä kässääkin valmistuu, mutta nyt on tikuteltu lähinnä tossuja ja kuka niitä nyt jaksaa loputtiin tuijotella, ei niin kukaan. Vasemman käden peukku, etu- ja keskisormi ovat eilisillasta särkeneet kun oon puikotellut lähes taukoamatta. Eilen oli meidän kylän oma pikkujoulu ja taisin herättää hieman huvittuneisuutta kyläläisissä kun puikot sauhusivat sielläkin. Maltoin sentään ruokailun ajaksi laskea kutimet syrjään.

Syksy on yleensä mulle vähän vaikeaa aikaa, kaikki kasvit kuolee ja on pimeää. Marraskuu on se pahin. No ei kai ihme, marrashan tarkoittaa kuollutta. Tää syksy taitaa olla poikkeus. Oon tosin hyvissä ajoin ottanut kirkasvalolampun käyttöön, mutta ei se yksin selitä tämänkaltaista pirteyttä, eihän?!? Ehkä se on suht terveellinen ruokavalio? Lähes päivittäin täällä nautitaan smoothieta, reilusti kasviksia, kalaa jne. No kaipa se rakkaus kantaa myös kortensa kekoon...

Ekan kerran tein kurpitsasosekeittoa ja olin aika skeptinen sen suhteen, mutta siitähän tuli oikein maittavaa.
Lemppari smoothie, mansikkaa, banaania ja tilkka kookoskermaa.
Marmeladiakin tuli tehtyä ensimmäisen kerran.
Viime viikonloppuna käytiin T:n kanssa hohtokeilaamassa ja sen jälkeen syömässä Martinassa. Söin herkullista vuohenjuustobroileria ja sitten me pantiin elämä risaiseksi ja otettiin jälkkäritkin. Suussa sulavaa suklaatorttua ja vaniljajäätelöä, oi oi oi! Vaikka en oo yleensä liiemmin suklaakakun ystävä, niin tää oli hyvää, ei tarjoilija turhaa suositellut.
Näitä ekoja kertoja nyt riittää....ekan kerran tein myös pataleipää ja se olikin aika vinkeää. Tätä täytyy tehdä toistekin.
Pikkujoulua vietettiin hirvimiesten majalla. Savusauna oli lämmitetty ja pöytä notkui jouluherkuista. Mulle harvoin käy niin, että syön liikaa...eilen kävi. Voi sitä olotilaa....uuh. Ei ihme kun ei ole tänään ollut nälkä kuin vasta illansuussa!
Alkuviikosta askartelin itselleni Katjun innoittamana joulukalenterin. Täähän oli loistava idea. Eikä maksanut mitään! No enhän mä mitään saa vielä ostaakaan, mun kauppasaarto puretaan vasta helmikuussa...kuulemma. Pah! Kai niitä joululahjoja nyt sentään saa vähän hankkia... Näissä "luukuissa" on jämälankoja, joka päivä saa neuloa yhden raidan jämälankasukkiin. Yritin Lankamaailman innoittamana laittaa värit suht koht sateenkaaren värien mukaan ja olihan siinä miettimistä. Tän kun teki ajoissa, niin en varmasti muista mikä väri minäkin päivän eteen aukeaa, onpahan jotain kivaa tekemistä.

Ja kauppasaartoahan on sitten rikottu...oli ihan PAKKO ostaa työhuoneeseen uusi väriterapiamatto. Maksoi ainoastaan kympin. Aiemmin täällä oli vaan lampaantalja...musta sellainen. Ehkä se on uskottava että punainen väri piristää kun ei oo nyt pariin viikkoon tullut sellasta iltapäivänotkahdusta mikä yleensä aina tulee. Viiru on ihastunut tähän mattoon, vaikka se on tosi pieni. Juuri nytkin on siinä nokosia ottamassa. Kuvassa Viiru tutkii uutta mattoa, piti nuuhkia joka kohta tarkasti.

Tässä on Viirun toinen lempipaikka nykyään. T:n syli tai kainalo. Tässä ovat mun rakkaat pojat iltapäivätorkuilla <3

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Huono päivä

Tiedättehän tunteen kun joskus mikään ei tunnu luonnistuvan, täällä oli tänään sellainen päivä. Muutenkin oli olotila surkea mm. huonosti nukutun yön jälkeen, niin sitten piti vielä sattua hyvin ikävä episodi. Otin Viirun lelun ja ajattelin vähän leikittää poikaa...se oli virhe. Viiru hyppäsi apupöydältä jakkaralle kuten niin usein ennenkin...oli vissiin niin innoissaan kepin nokassa killuvasta tirpuesta ettei reppana huomannut miten sinne jakkaralle astui. Jakkaran keskellä on suurehko pyöreä reikä (eikä sellainen mitä yleensä jakkaroissa, kapeampi suorakaiteen muotoinen aukko) ja Viirun oikea takakoipi luiskahti aukkoon ja muu kissa olikin jo alhaalla, siinä se killui ja huusi. Minä sitten koppasin rääkyvän kissan samoin tein syliin, sillä seurauksella että hätääntynyt katti tikkasi mua kahteen sormeen (ylähammas keskisormeen ja alahammas etusormeen). No ei siitä verta tullut kuin pari tippaa, eikä iskenyt naskaleitaan kovin syvälle, mutta ainahan eläimen puremassa on 99 % riski tulehtua. Että täällä nyt sitten odotellaan verenmyrkytystä. Ja kun en tiedä onko Tetanuskaan enää voimassa. Viimeksi sain buusterista sellaisen reaktion, että nyt musta pitää tutkia vasta-aineet, voiko vielä rokottaa vai ei. Että pitikin just nyt sattua. Ensin säikähdin hirveästi, että Viirun koipi on varmaan murtunut kun linkkasi, mutta nyt tuo näyttää jo lähes normaalilta. Kovasti on nukkunut tänään, että varmasti säikähti ja stressasi sekä väsähti, mutta onhan ressukalla saattanut olla kipujakin. Soitin eläinlääkärille joka pyysi seuramaan, mutta ei tässä nyt onneksi eläinlääkäriä tarvittu, selvittiin molemmat lähes säikähdyksellä. Jospa se viikatemieskään ei vielä tänne ehtisi...

Ja sitten muihin asioihin. Multa tilattiin kesällä häälahjaksi huovutettu laukku ja tossut hääparille. Nyt samasta porukasta tilattiin eläköitymislahjaksi laukku ja tossut. Ja hakija kysyi tänään, olisko mulla ollut vielä jotain käsityötä jemmassa minkä voisin myydä, heh. No eipä ollut.
Viikko sitten Lankamaailman blogimiitissä oli mielenkiintoista asiaa väreistä ja niinpä mä sen innoittamana sunnuntaina tein vähän muutoksia kotona. Mulla oli aiemmin punaiset tulppaaniverhot makkarissa ja ne saivat siirtyä työhuoneeseen. Punainen väri kun kuulemma antaa virtaa, niin työhuoneessahan sitä tarvitaan! Makkariin pääsi varastosta vanhat verhot, jotka pesin ja lyhensin. Nehän sopikin oikein hyvin mun makkarin muihin valkoisiin elementteihin, mm. pöytävalaisimiin.
Kyllä pienilläkin muutoksilla saa ihan uuden ilmeen.
Toissa iltana ulkona näytti mystiseltä, koko tienoo värjäytyi vaaleanpunaiseksi. Kun katsoin ikkunasta pihalle, niin maakin näytti vaaleanpunaiselta. Piti sitä mennä sitten ihan pihalle ihmettelemään.Ihan kuin taivas olisi tulessa!
Älä tule paha päivä huomenna, tule hyvä päivä.



torstai 29. lokakuuta 2015

Blogitapaaminen Lankamaailmassa

Sain kutsun Lankamaailman blogitapaamiseen ja se oli eilen 28.10. kun kaupan ovet sulkeutuivat. Muutama tuttukin oli paikalla, mutta suurin osa porukasta oli mulle ihan uusia kasvoja. Oli todella piristävää päästä vähän ihmisten ilmoille ja kuulla monenlaista tarinaa. Keväällä kuulemma järjestetään toinen samanmoinen ja onhan sinne mentävä, niin mukava tuo tilaisuus oli. Markkinointipäällikkö Elina Urmas piti avauspuheenvuoron ja esitteli myöhemmin lankauutuuksia. Kehityspäällikkö, taideterapeutti  Merja Lieppinen kertoi värien merkityksestä. En tiennyt, että värit vaikuttavat ihmismieleen alitajuisestikin niin vahvasti. Olipa mielenkiintoinen esitelmä väreistä. Nykyään Lankamaailmassa langat ovat hyllyissä sateenkaaren mukaisesti, josta tulee rauhoittava vaikutus. Oonkin ihmetellyt miksi joissan lankakaupoissa tulee tunne, että ulos on päästävä ja mielellään äkkiä. Jos värit, eli tässä tapauksessa langat, ovat miten sattuu, tulee siitä kaoottinen olotila.
Elina Urmas
Ihania herkkuja oli tarjolla ja lopuksi saatiin vielä uskomaton tuotekassi! Siellä oli uutuuslankoja ja puikkoja ym. Iso kiitos Lankamaailman väelle kaikesta :)
Katju oli mun luona maanantaina kerintäopissa ja sain jo silloin aivan ihania silmukkamerkkejä! Ja eilen kun Katjukin oli blogitapaamisessa mukana sain vielä jotain uniikkia herkkua! Villaa villasta kuulemma, Katju sai Särmän kerityt villat. Katjun värikattilaan oli päässyt Pirtin kehräämön valkoista ja harmaata villaa. Väri on "Deep love" ja sitä on 210 g. Täähän sopi mun rakkausteemaan, koska T on mun rakkauden kohde ja kyllä se taitaa olla just sitä deep lovea ;) Kiitos Katju suurenmoisista tuomisista, kyllä mä tässä "kaupassa" sain niin paljon enemmän että huhhuh. Olispa ihana päästä heti kehrustelemaan tuota uutta ihanuutta, mutta kun tässä on näitä hys-hys -juttuja ym. pakollista, niin ei ehdi vielä ei. 
Silmukkamerkit suloisessa pussukassa.