sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Neulemiitti Lankamaailmassa

Päätinpä minäkin lähteä Ogelin Lankamaailmaan neuloskelemaan, ensimmäistä kertaa, jos ei lasketa mukaan syksyistä blogitapaamista, mutta sehän olikin ihan eri juttu. Kristiinan ilme oli näkemisen arvoinen kun näki mun tulevan ;) Pääsinpä kunnolla yllättämään, hihhih. Täytyyhän sitä välillä käydä ihmisten ilmoilla ja mua oli jäänyt aiemmin kaivelemaan eräs lanka joka poistuu heidän valikoimistaan. Millä aikataululla lanka loppuu, sitä ei voi tietää, mutta en uskaltanut riskeerata. Olin hypistellyt tätä Vauva-lankaa aiemmin ja sen tuntu oli aivan ihana. 80 % villaa ja 20 % keinokuitua. Nyt on puserolangat itselle ostettu :) Kyllä eilinen piristi mieltä kummasti kun siellä jutteli iloisessa puheensorinassa toisten kanssa ja tikutteli samalla.
Lankamaailman myyjä otti Kristiinasta ja musta kuvan. Mua nauratti niin, että silmät meni kiinni.
Kyllä siellä on lankoja ihan mielettömästi!
Hypisteltävää riitti.
Ja tässä mun saalis. Terapiaa vähäksi aikaa. Lima-langasta tulee mulle tossut ja Vauva-langasta siis pusero.

torstai 25. helmikuuta 2016

Ennen iltavuoroa

Etätyö on kivaa kun saa itse määrittää koska ne työt tekee, paitsi iltavuorossa on oltava ilta koneen ääressä. Pääasiassa tulee kyllä tehtyä aika normi päivä mitä nyt välillä voin käydä lenkillä tai asioilla tms. Tänään mulla on iltavuoro ja aamu meni mukavissa merkeissä. Katju oli käymässä ja ensin myllytettiin vähän villaa, jaa vähän, puoli lammasta varmaan... Karstamylly on kyllä sinänsä kätevä kapistus, saa paljon enemmän karstattua kuin käsikarstoilla nyhjätessä. Sitten olikin jo nälkä. No mehän juotiin teetä, syötiin kinkkupiirasta ja jälkkäriksi jäätelöä ja marenkeja. Suunniteltiin kesän avajaisia. Ja sitten me neulottiin.
Ja nyt alkoi ykskaks sakea lumipyry. Isoja hiutaleita putoilee taivaalta, ihan kuin höyheniä. Onkohan enkeleille tullut sulkasato ;)

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Kulho langalle

Eilen oli kiva iltapäivä ja ilta, kun olin ystävän luona kylässä. Menin jo kahden aikaan ja sieltähän ei tunnetusti ennen aamua kotiin selviä ;) No joo, olin mä vähän yli puolen yön sentään kotona. T lupasi ruokkia lampaat, niin sain olla ihan ajan kanssa eikä tarvinnut kelloa vahdata :) Oli taas ihanat tarjoilut ja kotiin ajoin vatsa pinkeänä. Ensin punajuurikeittoa, sitten lohirullia ja uunissa paahdettua perunaa ja porkkanaa sekä tietysti salaattia. Jälkiruokana oli ihana puolukkarahka joka sai makeutta kinuskista, teen kanssa myöhemmin mustikkapiirakkaa ja yllätys yllätys, kotiin ei lähdetä ennen yöpalaa! Kevätrullia ja kanasalaattia, voi hyvä luoja! Kaikki oli hyvää tietysti. Sinikka oli juuri ollut itämaisella ruokakurssilla jossa kevätrullia tehtiin, hyvin oli näköjään oppi mennyt perille. Ruokakuvia ei ole koska kiellettiin ottamasta. Sinikka on tehnyt keramiikkatöitä opistossa ja nyt silmiini osui hyllyn päällä oleva mystisen näköinen pallo. Kysyin, että mikä ihme tuo mahtaa olla. No sehän on sellainen kippo mihin voi laittaa lankakerän ettei se juoksentele pitkin lattioita! Taivas varjele! No minä sitä ihastelemaan ja sitten kävikin ilmi, että se oli mulle tehty; se piti olla mun synttärilahja, mutta meni kuulemma pilalle kun halkesi pohjasta sisäpuolelta. No mua se ei haitannut tippaakaan ja niinpä mä sain sen purnukan heti mukaani kun kerran olin sen jo nähnyt. Yrittihän Sinikka ensin kiemurrella, mutta ei se mitään enää auttanut ;) Ja miten kaunis tämä on! Toista samanlaista ei ole olemassa.
Mä oon nähnyt langalle tehtyjä kulhoja jossain blogissa ehkä, mutta ei ole käynyt mielessä, että mä saisin tällaisen! Mä oon niin onnellinen tästä :D
Mä aloin eilen tikuttaa puseroa piiiiitkästä aikaa itselle, lankahan oli tietysti eri kuin ohjeessa, ja nyt tapahtuikin jotain mitä mä en ikinä tee...tätä ei usko kukaan, eikä ainakaan Kristiina ;) Mä tein mallitilkun! Joo-o, totta se on. Okei okei, Sinikan hienoisella painostuksella. Mä otin siitä oikein kuvankin koska arvasin ettei sitä kukaan muuten usko, mutta mä oon näköjään poistanut sen vahingossa mun kamerasta!!! En ymmärrä mitä oon taas sählännyt... No mutta kuitenkin, tässä se pusero on jo mallitilkkua pidemmällä. Saankohan mä tätäkään pueroa ikinä valmiiksi, muutama ufo jo lojuu jossain.
Kiitos Sinikka ihanasta ajasta ja tästä tarpeeseen tulleesta lankakulhosta :)

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Jotain valmista sentään

Aloitin tikutella villahametta ehkä 3 vuotta sitten, en jaksa muistaa varmasti, homma jäi kesken koska en ollut ihan tyytyväinen jälkeen. Jätin asian mietintämyssyyn. Myssy ehti jo melkein kasvaa päähän kiinni, kunnes kaappeja siivotessa keskeneräinen tekele osui näppeihini. Sitten tein päätöksen, en pura. Lanka on ollut jo niin kauan mutkalla, että hirveä homma saada se oikenemaan. Vikahan oli siinä, että puikot olivat ehkä puoli numeroa/numeron liian paksut. Olisi kannattanut tehdä tiheämpää neulosta. Lanka on Rygjan eli norjalaislampaan villaa Röykkälän tilalta jossa on tullut käytyä parikin kertaa. 
Ja sitten se pipo, joka meni jo kerran purkuun. Tein ohjeen mukaan enkä ollut tyytyväinen, purin ja tein miten parhaaksi näin, paljon parempi. Ohje täältä.
Resori olis voinut olla sittenkin pidempi, äsh.Päälaelle muodostuu kiva tähtikuvio. Lanka Teeteen Sara.
Herra T. toimi assarina. Miten saikin musta noin tympeän näköisiä kuvia, kielsi katsomasta kameraan ja mä näköjään tottelin.

Lauantaina T:n sisko oli miehensä kanssa kylässä T:n luona. Mä tein alkuruoan (paitsi T perkasi savusiian) ja T teki pääruoan, superhyvää uunilohta ja sen kaveriksi punajuurta, perunaa ja kesäkurpitsaa, viimeisin jäi kyllä aika vetiseksi, mutta kaikki muu oli niin makoisaa että. Mä tein ekan kerran blinejä ja kyllä niistäkin ihan hyviä tuli. Jälkkärinä oli unelmatorttua ja sitruunajuustopiirasta, tajusin vasta jälkkäriä mutustellessa, että jäi sitten pääruoka kuvaamatta niin enpä sitten kostoksi kuvannut jälkkäriäkään. Oli vissiin liian nälkä kun pääsi unohtumaan.
En oo kyllä yleensä mädin ystävä, mutta olihan tää ihan hyvää. Toisena täytteenä oli savusiikamousse. Ja täytyy sanoa, että mäti oli parempaa, heh.

Siitä kuuluisasta sinisestä hetkestä on puhuttu monet kerrat, mutta täällä oli tänään punainen hetki ennen kuin aurinko painui mailleen. Oli jännä katsoa sisältä ulos kun lumikin näytti ihan vaaleanpunaiselta hattaralta, kuviin sitä näkyä ei saanut oikein tallennettua, mutta taivas oli kyllä punainen.


sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Ystäviä tapaamassa

Torstaille olin sopinut kahteen eri osoitteeseen tapaamiset ystävien kesken. Ensin kävin Kaisalla ja vaihdettiin joululahjat + synttärilahjat ja ehdittiin vähän neuloskella. Sain Kaisalta aivan ihanan yhdistetyn viime kesän synskälahjan + joululahjan ja sain vielä yhden paketin jonka päällä lukee "saa avata vasta 7.6.2016" ;) No sitä joutuukin hetken odottamaan ennen kuin sen saa avata, mutta onhan se lohdullista tietää, että en jää ainakaan ilman lahjaa seuraavilla synttäreillä, hihihi! Mutta tämän toisen paketin sain avata ja sieltähän tuli kaikkea ihanaa ja tarpeellista! Tulitikkuloota pääsikin jo takan reunaa koristamaan, virkatut lasinaluset ovat olkkarin pöydällä ja langoista tulee mulle pipo. Kiitos Kaisa :)
Kaunis paketti ja ihanat kortit, toinen pistelty.
Sieltä matka jatkui kivenheiton päähän Kristiinalle. Kristiina tiesi mulla olevan jo nälkä siihen aikaan ja oli tehnyt maittavaa kanasalaattia, sitä oli pakko vähän santsata.Sen jälkeen juotiin ihanaa manteliteetä ja syötiin Runebergin torttua, lurps!
Ja tietysti neulottiinkin...
Olin voittanut Kristiinan arvonnassa käsityökirjan jonka samalla sain mukaani. Sain tosin paljon muutakin. Kaksi eri puikkokoteloa jotka tulivat todella tarpeeseen ja sokerina kaiken päälle i-h-a-n-a-t kettulapaset!!! Kiitos Kristiina kivasta iltapäivästä, joka ehti kääntyä jo iltaan ennen kuin maltoin lähteä kotiin. Miksi se aika rientää silloin kun on mukavaa!
Tästä se arki taas huomenna alkaa. Saiskohan sitä seuraavaan päivitykseen jotain valmista kässääkin kuvattua...

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Kiva päivä Tampereella

Taas hiukan venähtänyt edellisestä postauksesta. No eipä tässä oo ollut oikeastaan mitään "asiaa" kun ei ole mitään ihmeellistä kässää edes valmistunut. Yksi hame on viittä vaille valmis. Kukahan sen jaksais sumuttaa tms. Tarttis vissiin vilkuilla peiliin vähän useammin, sieltähän se syyllinen löytyy tähän saamattomuuteen.

Mutta joo, oltiin siis viime lauantaina koko päivä T:n kanssa Tampereella. Hitsi että olis ollut kaikenlaista kivaa ostettavaa, mutta kun ei anna kukkaron nyörit nyt myöten. Verottajan mokoma kun muisti mua ikävällä lähetyksellä, pah. Taannoin piti tehdä tyttöjen kanssa reissu Tampereelle ja varsinkin Kerä-lankakauppaan, mutta mä en sit päässytkään matkaan. Nyt on vahinko korjattu :) Kukaan ei usko tätä, mutta mä lähdin Kerästä tyhjin käsin ;D Tai ainakin melkein...tein yhden tilauksen köh köh. Oon metsästänyt oranssia lankaa, sellasta joka ei pistele, ei löydy ei niin mistään. Siis oikein kirkasta, ei mitään persikkaan menevää. Koska metsästys. Vävykokelaalle ajattelin tehdä synskälahjaks uuden pipon, kun se edellinen oranssi pipo ei ole kuulemma tarpeeks lämmin. Mullahan on jo malli siihen valmiina, Cousteau tietty. Mä oon niin tykästynyt siihen malliin. Niitä on tullut nyt tehtyä jo 3, T:lle kaksi parempaa ja yksi työpipo. Itsellekin pitäis ehtiä tehdä. No siis Kerässäkään ei ollut, mutta ystävällinen myyjä kertoi, että Madelinetoshilta on tulossa ehkä maaliskuussa oikein kirkasta oranssia ja taatusti pehmeää. No mä jätin niistä varauksen ja myyjä lupasi soitella kun lanka on saapunut kauppan. JEEEI! Olin jotenkin kuvitellut Kerää paljon suuremmaksi, mutta siellä oli kyllä kaikki tila käytetty hyvin, ja saatu näin mahtumaan paljon ihania lankoja. Oi oi, sinne täytyy päästä joskus paksun lompakon kanssa.
Ja oli siellä paikalla muutama iloinen neulojakin, joista otin kuvan luvan kanssa.
Ilokseni kuulin, että Vuorelman Vetoa tehdään jälleen ja sitä saa Kerästä.
Kerästä suuntasimmekin kohti ruokapaikkaa. T toivoi pizzaa siispä menimme pizzeria Napoliin joka olikin ihan lähellä. Ravintola oli aivan täynnä, pääsimme kyllä heti sisään, mutta meidän jälkeen jonoa alkoi kerääntyä ja jono kiemurteli ulos asti. Ajattelin että pakko olla hyvää ruokaa. Tunnelma hieman latistui kun jouduimme odottamaan pizzaa tunnin, ehkä vähän ylikin! Eikä se pizza mua kyllä vakuuttanut. Tai siis olihan se ihan hyvää, mutta ei nyt mitään superhyvää eikä ainakaan tunnin odottamisen arvoinen. Ei ehkä tarvitse mennä toiste.Mulla oli jo niin kova nälkä, että ehdin hotkaista palan kunnes muistin kuvata...
Aika napakka tuuli teki ilmasta turhankin viileän, mutta säätä uhmaten kierreltiin siellä ja täällä. Yksi mieleenpainuvimmista paikoista oli Tampereen luontokauppa. Ostin sieltä ainoastaan Peevon tilan vuohenmaitovoidetta, mutta moni asia jäi hautumaan ja sinne mennään vielä uudestaan. Miksköhän mä en tajunnut ottaa sieltä yhtään kuvaa?!? Sinne mennessämme matkan varrella oli aika mielenkiintoisia seinämaalauksia, ei mitään tuherruksia.
Kauppahallissakin poikettiin. Siellä oli kiva tunnelma ja ihmeen paljon ihmisiä vielä myöhään iltapäivällä.
Oi mitä herkkuja tiskit notkuivat! Meillä oli aina lapsena jouluisin käpykakkua. Nämä olivat komeita yksilöitä. Lapsena mä en tykännyt käpykakusta, mutta miltähän se nyt maistuisi mun suussa...

Lopuksi vielä käytiin kahvila Siilinkarissa kahvilla, syötiin kakkupala puoliksi mikä oli ihan riittävä herkku. Monta pienempää kivaa kahvilaa tuli vastaan, mutta silloin ei ollut "kahviaika". Ihania vohvelikahviloita ym. Ens kerralla sit :)
Tammikuussa koulutuspäivillä valmistui tuubi, edellinen Ilun langasta ei mennyt ihan nappiin, tuli liian suuri. No tästä tulikin sitten liian pieni :(  Lanka oli ihanaa Alize Cahsmiraa jonka olin saanut aiemmin Terhiltä. Kiva lanka neuloa. Mittailtiin Merin kanssa meidän kauloja, jahas, neidillä onkin 4.5 cm kapeampi kaula kuin äidillänsä...joku sai siis uuden tuubihuivin ja joku jäi ilman.