Loppuvuoden 2019 riennot

Meillä täällä Lopella on aivan ihana tila jossa on mm. alpakoita, lampaita, kaneja ja kyyttöjä sekä tilapuoti josta voi ostaa ihania käsitöitä sekä tietysti lankaa. Tilan nimi on Suvitien kotieläintila. Olin aiemmin neulonut heidän 100 % alpakkalangasta, joka kehrätään Ruukin kehräämöllä, kämmekkäät jotka ovat todella pehmeät ja lämpöiset. Nyt piti päästä ihan paikan päälle hypistelemään lankoja ja samalla saatiin pieni eläinkierros joka oli kiva. 

Alpakat vähän ujostelivat, mutta suloiset pässit tulivat iloisesti tervehtimään meitä. Kyllä ne olivatkin ihania. 

Kanit olivat myös niin lutusia! 

Täytyypä poiketa toistekin. Tässä mun ostokset ja ne mainitsemani kämmekkäät jotka ovat jo aiemmin valmistuneet. 

30.11. oli Riihimäessä Pienen nappipuodin pikkujoulut ja se oli mukava illanvietto. Siitä näköjään oon ottanut vaan yhden kuvan. Kiitos Sanna kun järjestit tämän meille :) 

11.11. olin ystävien kutsumana Klaukkalassa Cafe Kirjavassa (aiemmin Koto-kenkä ja sittemmin Koto-kahvila) jossa meillä oli ihanat herkut. Kiitos rakkaat ihanasta illasta ja luksuksesta arjen keskellä. 

14.11. olin Riihimäen Kerhotalon perinteisissä joulumyyjäisissä ja tässä mun sekalainen myyntipöytä. 

Nyt taitaa olla viime vuosi vihdoin koluttu läpi ja seuraavaksi pääsen postauksissa tämän vuoden puolelle. Eipä tässä mitään ihmeellistä ole kyllä tapahtunut koska korona, joitakin menoja peruuntunut sen takia, mutta on täällä käsitöitä tehty eikä ihan neljän seinän sisälle lukkiuduttu. Kun teen töitä normaalistikin kaiket päivät kotona, enkä koronan takia etänä, niin johan sitä tulisi hulluksi jos ei mihinkään pääsisi. Muutamia kyläreissuja ym. on tehty ja onhan täällä nyt vihdoin kevään ja kesän koitettua pihahommia vaikka muille jakaa. 

Eteisen remontti

Omassa kodissa on monta kohdetta, jotka kaipaisivat todella päivitystä, mutta kun kaikkea ei pysty tekemään kerralla, niin jostainhan se on aloitettava. Eteinen oli ehkä se vihatuin alue mun mielestä, koska se vaan nyt oli niin luotaan työntävä ja kuitenkin se on aina ensin vastassa kun kotiin tulee. Se vastaanottaa ystävät ja sitä kautta joutuu kulkemaan usein muutenkin, koska vessaan ja saunaan nyt vaan ei pääse muuta kautta. Todella kätevää. Noh, nyt se eteinen vihdoin, reilun 12 vuoden asumisen jälkeen sai väistyä uuden tieltä. Eihän se eteinen mihinkään tietenkään lähtenyt, mutta pinnat menivät vaihtoon ja täytyy kyllä sanoa, että muodonmuutos on valtaisa. 

Ennen ja jälkeen kuvat.

Tää vanha lattia oli aivan hirveä, melkoinen tilkkutäkki! Kun oliskin ollut edes yhdestä laatasta, mutta kun kolmea erilaista eikä mitään logiikkaa, yök! Ja eteinen oli hirveän pimeä, nyt se on niin valoisa että!

Tätä ei jäänyt ikävä!

Yhdessä poistettiin lattialaatat, Tero hoiti sen kovimman homman eli laatoista jääneen saumauslaastin poiston. Seinät ja katto piti pestä kunnolla, mä roikuin jakkaralla ja maalasin katon läpikuultavalla maalilla. Seinät maalattiin yhteispelillä, mä menin edeltä sudin kanssa ja maalasin urat ja Tero tuli telalla perässä ja maalasi paneelien muut osat. 

Sitten oli se pelottavin osuus...uusien laattojen asennus. Kyllä mä oon vesieristänyt ja saumannut, mutta en koskaan laatoittanut. Vähän hirvitti, mutta onneksi isoveikka oli antanut hyvät ohjeet. Tuumasta toimeen ja uutta laattaa lattiaan. Sitten saumaus ja Tero laittoi kaikki listat paikoilleen. Mä olin hanslankarina pitelemässä kiinni milloin mistäkin tarvitsi. 

Lattialaatat läheltä.

Täytyy kyllä vähän ylpeänäkin todeta, että tästä tuli tosi kiva, hyvä me! Vanhaa ei jäänyt ikävä ja onneksi se ei enää palaa. Tässä vähän aikaa sitten makkari sai uuden maalipinnan ja olkkari on sitten varmaan seuraava...kunhan tulee taas inspis. Että tämmöstä käsityötä tällä kertaa :)

Visiitti Vanajanlinnaan

Sain lahjaksi hyvältä ystävältä lahjakortin Vanajanlinnaan ja oli tarkoitus mennä sinne kesällä, mutta hotellipa oli kovin varattu ja pääsimme sinne vasta 5.10.2019. Kesällä maisema olisi varmasti ollut vielä upeampi ja puutarhassa olisi ollut kiva kävellä, mutta sää oli kolea ja seuraavana aamuna sateinen, joten se jäi nyt väliin. Oli kuitenkin hienoa päästä tänne, koska olin siitä jo pidempään haaveillut :)

Vastaanotto oli ystävällinen tervetulomaljojen kera, jotka saimme viedä huoneeseen. 

Huone oli viihtyisä. Tämä sijaitsi sivurakennuksessa koska itse linna oli aivan täynnä. Nyt en muista enää tämän rakennuksen nimeä, höh. Pehtoorila...ehkä, ehkä ei. 

Hotellissa olisi ollut myös illallista, mutta listassa ei tällä kertaa ollut mitään meitä houkuttelevaa, niinpä lähdimme käymään Hämeenlinnan keskustassa Piparkakkutalossa, jota olimme vähän alustavasti jo suunnitelleetkin. Näköjään pääruoka jäi kuvaamatta, mutta jälkkäristä sentään on kuva, nam. 

Mun jälkkäri, creme brulee.

Teron jälkkäri, olikohan tää brownie...

Niin ja käytiin myös Wetterhoffilla, jonne törsäsin Terolta saamani synttärilahjakortin ja tämmöiset ihanuudet sillä ostin. Aina niin ihanaa Malabrigoa.

Violetista langasta tuli heti huivi, punaisesta vähän myöhemmin pipo, mutta kirjava lanka vielä odottelee puikoille pääsyä. Siitäkin tulee ehkä pipo, mutta vielä en ole päättänyt minkälainen. Onneksi syksyyn on aikaa ;)

Vanajanlinnasta sunnuntaina kotimatkalle lähtiessä mentiin käymään paikassa, jonne oon hingunnut päästä jo useamman vuoden, nyt koitti senkin aika. Paikka oli Metsäkylän navetta, jossa on kaikkea ihanaa vanhaa tavaraa lähinnä talojen kunnostukseen/remontointiin, alpakoita ja tietysti lankaa. Kuin ihmeen kaupalla sain pidettyä näppini erossa langoista, tai en nyt langoista, mutta lompakko pysyi visusti käsilaukussa :D 

Edit. Ihmettelin kun tätä postausta tein, että ihan kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan, no eipä...mitä nyt muutama kuva ja osa reissua, voi tätä päätä. Muokkasin tätä postausta nyt sitten "vähän".