perjantai 26. huhtikuuta 2019

Arskan 40-v. mökkibileet 21. - 22.7.2018

Aika lentää ja mulla alkaa olla niin monta postausta tekemättä, että hukun tähän suohon vielä. Viimeisin päivitys oli Turkista ja nyt ollaankin sitten supisuomalaisessa mökkimaisemassa Puumalassa. Kiitos Arska kutsusta :)

Ajoin ensin SeijaP:n luokse josta jatkoimme matkaa kimppakyydillä kohti Puumalaa. Onhan se kiva ettei tarvitse pitkää matkaa yksin taittaa. Seija oli neulonut mulle (synttärilahjaksi) ihanan Mittumaari-huivin, josta tiesi mun aikaa sitten haaveilleen, tässä kuva siitä. Kiitos Seija :)

Vaikka aurinko ei meitä hellinyt (taisi olla kesän harvoja pilvisiä päiviä), kylmä ei kuitenkaan ollut. Ruoat maistuivat ja vähän väliä neulottiin ja poristiin, illalla oli sauna ja palju kuumina. Paljussa tuntui kuin keittyisi ja jopa minä uskalsin pulahtaa järveen! 

Illan vaihtuessa yöksi, järvi oli todella kaunis. 


Kiitos päivänsankarille, joka tosin puuttuu kuvista ja kaikille ihanille, jotka tekivät mökkisynttäreistä mieleen painuvan muiston <3 Oli niin mukavaa, että näköjään unohdin napsia kuvia kun ovat niin vähissä. 

Seuraavana päivänä kotiin päin suunnatessa päätettiin Seijan kanssa käydä vielä Mikkelin Kenkäverossa. Siellä nautittiin välipalaa ja ihailtiin käsitöitä ym. En muista ostinko sieltä muuta kuin marenkia...mutta käymisen arvoin paikka. 




Viime vuoden loppupuoli meni aika väsyneissä merkeissä ja kun tammikuussa tuli monelta suunnalta suruviestejä, ei se ainakaan helpottanut oloa. Jäärän kanssa sovimme marraskuussa, että jatkamme eri teitä, kuitenkin ihan sovussa. Päätös joka kypsyi hiljalleen eikä ollut helppo. Nyt asiat ovat kuitenkin hyvin ja yritän alkaa purkaa tätä päivitysvyyhtiä uusin voimin. Helmikuussa elämääni astui uusi mies kun sitä vähiten osasin odottaa. Olin päättänyt olla yksin, mutta toisin kävi. No, en valita kuitenkaan ;)

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Ensi kertaa Turkissa


Ystäväni on maanitellut mua jo ainakin pari vuotta lähtemään Turkkiin, mutta koska oon ollut tosi vastahankainen asian suhteen, niin enhän mä oo sinne lähtenyt. Pommi- ja terroriuhka kolkuttelee maan suhteen takaraivossa ja ei ole oikeastaan muutenkaan kiinnostanut. Nyt sitten lähdin 1.7. illalla ja olin yöllä perillä, kotiin palasin 6.7. aamuyöllä, eli olin Alanyassa 4 päivää. Ystävälläni on siellä kakkosasunto, niin ei tarvinnut mennä hotelliin. Maanantai oli ihan ok lämpötilan suhteen, mutta viimeisenä päivänä oli kyllä jo läkähdyttävän kuuma, +38 astetta. Eipä täällä kotipuolessakaan ole palelemaan joutunut. Olen enempi viileämmän kelin ystävä. Ei tässä kuumuudessa jaksa tehdä mitään muuta kuin neuloa/virkata...sisätiloissa. Pihakin alkaa näyttää enempi viidakolta kun en jaksa kitkeä rikkaruohoja ja ruohonleikkurikin kuoli viime kesänä.


Ensimmäisenä aamuna kävimme Kale-kukkulalla syömässä perinteisen turkkilaisen aamiaisen. Voi pojat, että siinä olikin syömistä, mutta hyvää oli! Ja maisemat olivat kauniit. Kissoja norkoili lähellä, että josko jotain herkkua sattuisi tipahtamaan maahan...
 
Taksilla lähdimme jyrkkää mäkeä alas kotia kohti ja napsin muutaman kuvan matkan varrella. Vanha linnoitus on upea illalla kun se on valaistu ja näkyy kauas.
 
 



Liikenne Alanyassa oli hurjaa ja jalankulkijalla ei ollut mitään arvoa varsinkaan tietä ylittäessä. Ei edes suojatiellä vihreän valon palaessa ollut turvassa, aina tuli se viitisen autoa päin punaisia ja taksitkin ajoivat yksisuuntaista väärään suuntaan! Tämä katu on tosin pieni sivukatu ja aika hiljainen liikenteestä ("kotikatu").

Toisen kerran vuoristoaamiaiselle menimme eri paikkaan, jossa kyllä oli ihan hyvä ruoka (joskaan ei ihan yhtä monipuolinen) ja mukava henkilökunta, mutta paikka ei ollut niin viihtyisä kuin Kale-kukkulalla. 
Ruoka oli joka paikassa missä söimme todella hyvää ja edullista. Siellä on myös ihana leipomoketju Hanci, joka teki jos vaikka mitä herkkua täytekakuista leipiin. Hancin Baklavaa jäin kaipaamaan. Varsinkin nuo vihertävät pistaasilla täytetyt pallerot olivat herkullisia!
 
 
 

Niin ja lankaakin löytyi! Merino maksoi noin pari euroa/kerä. Ja nuo harmaat olivat samaa luokkaa, himpun verran enemmän, mutta ovatkin suurempia keriä.
Kävimme useammassa paikassa illallisella, mutta Villa Okan oli kyllä ihan paras ruokapaikka, ehkä vähän "tasokkaampi" myös. Siellä kävimme pari kertaa. Tässä mun kanavartaat, toisena iltana erilaisia lihoja, suklaakohokas jäätelöllä ja mansikka Daiquiri. Lurps. Niin ja joka paikassa tuli alkupalana lavash-leipää, tässä on lisäksi valkosipulijuustoleivät, nyt tuli nälkä!




Tässä "viimeinen ateria", hieman on matkaaja nääntynyt kuumuudesta...eipä tullut nälkä kotimatkalla ;)





Ja tässä sitten aamuyön tunteina koneesta napattu kuva. Hieman oli väsynyt olotila kun kone laskeutui 4:35 aamulla Helsinki-Vantaalle. En saanut koneessa tällä kertaa nukuttua yhtään.
Myönnän, Turkki yllätti positiivisesti, voisin mennä uudestaan ja ehkäpä menenkin. En ole koskaan shoppaillut neljän päivän aikana niin paljon. Ostin vaatteita aika tavalla, pari pellavamekkoakin ja jopa kahdet farkut! Nyt en tarvitse vähään aikaan mitään, paitsi tähän ei tietenkään lasketa lankaa ;) Ainoa miinuspuoli oli kova liikenne ja hälinä, en ehkä jaksaisi sellaista meteliä kahta viikkoa, sitä kun on tottunut metsässä asumaan ja elämään ja täällä on niin ihanan rauhallista, kotiin on aina kiva palata

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Maija ja Lempi


Saaristoreissulta kotiin päin tultaessa oli matkan varrella lammastila johon poikkesimme. Tila on Urpolan tila Somerolla. Mulla ei ole tullut omia karitsoja pariin vuoteen ja oon haaveillut vaan karitsoista...siitä se ajatus sitten lähti. Pitihän lammastilalla käydä kavereita moikkaamassa. Maija tuli siihen aidan viereen notkumaan eikä lähtenyt mihinkään vaikka muu lauma lähti kauemmas, sydänhän siinä suli. Maija heilutti häntää ja nautti rapsutuksista. Siltä seisomalta tehtiin osto/myyntisopimus ja vielä Maijalle kaveri. Maija on Suomenlammas ja Lempi Kainuunharmas. Sitten vaan piti odottaa, että saan tytöt kotiin. Naapurin kanssa haettiin tytöt heidän autolla 26.6.
Mää oon Maija.
Lempi on harmaa ja Maija ruskea.
Ihmettelin korvamerkkien paikkaa, roikkuivat kovin alhaalla kuin korvikset, me ollaan Merin kanssa laitettu omille karitsoille ne ylemmäs, etteivät jäisi niin herkästi kiinni mihinkään. Ei mennyt kovin kauaa kun Maija jäi korvamerkistä kiinni aitaan. Koko korva halkesi ja näillä keleillä voi arvata kuinka käy. Korva tulehtui ja siihen kasvoi paise ja sitten tarvittiin eläinlääkäriä. Onneksi meillä on niin mukava ja asiantunteva eläinlääkäri. Soitto vaan ja hän laittoi antibiootit ruiskuun ja kävin ne hakemassa, lisäksi haavaan suihkutettavaa ainetta. Ehjää korvasta ei tietenkään enää tule, mutta Maija sai lääkkeet ja on kunnossa.


Muu lauma oli aluksi kovasti sitä mieltä, että nämä uudet tulokkaat ovat väärällä reviirillä ja puskeminen oli alkuun hyvin voimakasta, mutta niinhän se aina menee. Nyt alkavat olla jo samaa porukkaa.
Kukas sää oot!
Maijalla ja Lempillä on niin ihanat turkit! Näistä tulee mulle jotain kivaa kunhan ekan kerran keritään villat :)


Mun elämänlaatu parani huomattavasti näiden palleroiden myötä, tuovat niin paljon iloa mun elämään :)





perjantai 20. heinäkuuta 2018

Saariston kutsu

Olipa ihana lähteä taas aina niin ihanaan Turun saaristoon. Tämä reissu oli mun synttärilahja Jäärältä, sain tosin lisäksi taulun jonka esittelin jo edellisessä postauksessa. Tässä nyt yritän pikaisesti tehdä päivityksen, ukkonen jo uhkaavasti jyrähtelee...iiks! Matka toteutui heti synttäriviikonlopun jälkeen ja ensin suuntasimme Paraisille. Siellä on hurmaavia pikku putiikkeja joihin oli päästävä. Ensin kävimme suloisessa kahvilassa lounaalla.   

Nyt kiireessä en muista kaikkien putiikkien nimiä, mutta ainakin alemmat kuvat olivat kaupasta Tre Små Rum ja siellä oli vaikka jos mitä. Tämän sammakkopariskunnan Jäärä osti mulle sieltä, tosin vasta takaisin tullessa, jäi vähän kaivelemaan kun en ostanut sitä menomatkalla ;)
 
 
 

Siitä jatkoimme matkaa ensimmäiseen yöpymispaikkaamme, Nauvon saareen. Paikka oli Västergård, isäntäpari oli mukava, paikka viihtyisä ja kodinomainen.
 
.
 

Lähdimme vähän jaloittelemaan rantaan, jonne oli muutama sata metriä matkaa. Heti ensimmäisenä tuli vastaan vanha rakennus joka oli osuvasti rakennettu juuri samana päivänä kun siellä olimme, 11.6., vuosi vaan oli hiukan eri.
Rannassa oli myös ihana pieni rakennus joka oli myös tosi vanha.
Illalla istuimme terassilla vaikka olikin hiukan viileää.

Yöllä satoi aika reippaastikin ja vaikka aamu oli pilvinen, niin sade oli jo tiessään. Isäntäväki oli laittanut aivan superihanan aamiaisen isännän tekemine leipineen ja mehuineen. Mehu oli seljankukista muistaakseni. Myös raparperihilloke maistui valkohomejuuston kaverina, nam!
Tässä pusero jonka sain pääteltyä juuri ennen matkaa.
Nauvosta matka jatkui kohti Korppoota, jossa vietimme osan päivästä. Kävimme vanhassa kirkossa ja lounastimme majatalon (DAG-15) alakerrassa jossa oli kiva kahvila ja kauppa Amalia's hem. Ihanaa pinaattipiirasta ja vaniljapehmistä piparmintturouheella. Näillä eväillä taas jaksoi eteenpäin.



Toisen yön vietimme Houtskarissa vanhassa koulussa, joka on nykyään majatalo, Hyppeis Värdshus, sinne olisin voinut jäädä vaikka asumaan :)

Rantakalliolla piti vähän neuloskella.
Vaikka Hyppeisin ravintola ei ollut vielä auki, meille tehtiin aivan huippuillallinen. Olimme paikan ainoat vieraat sinä päivänä, seuraavana päivän olisikin ollut paikka täynnä. Salaattia, uusia perunoita, haukipihvejä, leipää, silliä. Jälkkäriksi raparperipaistosta ja vaniljajäätelöä. Vei kielen mennessään.
Saunaan pääsimme kahdestaan koska muita vieraita ei ollut, vaikka muuten siellä on naisten ja miesten sauna erikseen. Saunasta ei mennyt erillistä maksua. Siellä myydään myös paikallisia käsitöitä ja ostin tämän ihanan keittiöpyyhkeen sieltä.
Ja näissä lakanoissa nukutti makoisasti.
Kiitos Outi ja Sam, ikävä jäi!


Paluumatkalla kävimme Houtskarissa Isakssonin suoramyynnissä. Siellä oli itsepalvelu. Kiva paikka. Mansikat olivat makeita.

Ja sitten lautalla takaisin Korppoon saareen.

Ja sieltä Nauvoon, jossa söimme maittavat hampparit!
Nyt on pidettävä kiirettä, että saan tämän tallennettua, ukkonen on jo ihan lähellä! Kiitos Jäärä reissusta ja seurasta <3