sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Hyvää matkaa kummitäti

Mun kummitäti eli äidin sisko nukkui pois tästä maailmasta 29.5. Laura olisi täyttänyt 21.6. 90 vuotta, ihan ei ehtynyt. Eno menehtyi vajaa 2 vuotta sitten, nuorin perheenjäsen eli äitini on nyt ainoa elossa oleva heidän ydinperheestä. Äitikin täyttää 2.7. jo 84 vuotta, mutta toivottavasti elinpäiviä on vielä reippaasti jäljellä. 

Hautajaispäivänä piti sataa ennusteen mukaan, mutta olikin aurinkoinen ja jopa paahteinen sää. Siunaustilaisuuden jälkeen kävimme serkkuni luona syömässä toscakakkua joka oli Lauran lempparia. Mun pää särki iltaan asti itkemisen vuoksi. On nämä hautajaiset aina niin raskaita tilaisuuksia, sen lopullisuuden tajuaa vasta hautajaisissa, asia konkretiroituu, mutta sitten se surutyö pääsee alkamaan. Hautajaisten jälkeen pahin on ohi. Se on niin stressaava ja surullinen tapahtuma. Hyvää matkaa kummitäti. 


KIP

Ystävät halusivat ostaa multa lähilankaa ja sitten päätettiinkin pitää pienimuotoinen KIP-päivä meillä 13.6. Ensin juotiin teetä, syötiin kinkkupiirasta ja Pavlovaa (joka oli rumasti vaan pellin päällä kun ei mahtunut mihinkään tarjoiluastiaan), sen jälkeen istuskeltiin hetki pihalla käsitöimässä. Kiva kun kävitte. Olisitte saaneet vähän kauemminkin viipyä :) 

Tämä kuva jäi vahingossa pois, lisäänpä sen nyt tänne. Näin ihanat tuomiset mä sain! Kiitos :)


Kamala risukasa näkyy tuossa takana, olishan täällä tätä työsarkaa aina ja eihän se omakotitalossa koskaan lopu, mutta vaikka risuja on hävitetty, niin tuntuu ettei ne koskaan lopu. Vielä pitäisi monta isoa kuusta ja mäntyä laittaa nurin, mutta ehkä sen jälkeen risusavotta ainakin vähenee...sitä odotellessa. Mä virkkaan äidin synttäripeittoa tuossa kuvassa. Että todistettavasti mäkin tein jotain ;)
Nämä suloiset tyypit olivat myös mukana. 

Lankaa lankaa lankaa

Viime kesälomareissulla vietiin Merijärvelle Kehräämö Christinaan villoja ja nyt vihdoin ne saapuivat toukokuussa. Oi sitä onnea, omaa lankaa. Tämä on sitä lähilankaa :) Aliisa on Kainuunharmas ja Miina Suomenlammas. Miinasta teetin myös hahtuvakiekkoja. Kyllä oli Viiru innoissaan kun nuuhki lankoja ja makoili pahvilaatikon päällä. Oli näissä vyyhdeissä pyörittely, että sain ne pienempään muotoon.

 Viiru täytti 17.6. jo 11 vuotta, ei mikään nuori kolli enää, kyllä aika menee äkkiä. Mun seniori <3 
mamman mussukka

Alkuvuoden käsitöitä

Vihdoin on päästy tämän vuoden puolelle blogissa, mutta johan tätäkin vuotta on puolet eletty. Onhan se ollut täälläkin vähän hiljaiseloa, koska korona, mutta oma arki ei sinänsä ole kauheasti muuttunut kun etätöissä oon normistikin. Jännä miten mua on alkanut toi ompelu kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän. Ompelinhan mä jo lapsena äidin Singerillä, niin kauan kuin se toimi, sitten ostin oman Husqvarnan, koska se oli samanlainen mitä meillä oli ollut yläasteella, tuttu kone. Eihän se nyt ihan paras ollut, mutta kyllä sillä ompeli. Menin sen sitten vaihtamaan joskus parikymmentä vuotta sitten uuteen Janomeen ja siitä ne ongelmat sitten alkoivat. Jatkuvaa tappelua koneen kanssa, huonoa jälkeä ja suttua, kaikista säädöistä huolimatta. Onkohan tästä nyt 4 vuotta kun ostin Hyvinkään ompelukonekeskuksesta käytetyn koneen ja voi että tämä Brother toimii hyvin! Siitä se sitten lähti, pieni ompelukipinä joka on nyt tässä kasvanut. Pieniä töitä lähinnä, mutta nyt tuossa odottaa yksi trikoo pääsyä tunikaksi tai lyhyeksi kesämekoksi. Turha selitellä, että näillä keleillä ei jaksa, koska ostin kankaan jo maaliskuussa kun korona oli jo täällä, kun liikkeet olivat vielä auki. Tehtiin mun lomalla pieni Tampereen reissu, käytiin panimoravintola Plevnassa syömässä ja takas kotiin ajellessa piipahdus Ideaparkiin josta trikoon ostin. Mutta pidemmittä puheitta... 
Vuohenjuustobroiskua


Jälkkäri

Ruoka on näköjään aina mielessä kun sillä aloitin, tässä sitten niitä käsitöitä. Elämäni toinen pannumyssy ja elämäni ensimmäinen kässäpussi. Pannumyssyn kankaan ostin Riihimäen Pienestä nappipuodista. Pitsit myös.


Kässäpussista piti tulla vähän suurempi, mutta kun ei ollut ohjetta ja se oli sellasta tee ja pura -hommaa jälleen, niin olin sitten yhdessä kohtaa leikannut pohjan siivekkeet kun tajusin, että ne ovat väärin. Että näin...mutta harjoituskappaleeksi ihan kiva tästä kuitenkin tuli. Leveä pitsi on mummon peruja. 

Naapurini kyseli syksyllä, että tiedänkö ketään joka tekisi hänelle uuden islantilaisvillatakin, vanha kun on 20 vuotta ollut käytössä ja alkaa tulla tiensä päähän. En tiennyt ja lupasin harkita itse ryhtymistä hommaan, mutta tarvitsin mietintäaikaa ja rohkeutta ryhtyä moiseen hommaan. Enkä yleensäkään tee mitään isompia tilaustöitä, sukkia tms. pientä jos joku tuttu pyytää. Hirvitti että vanhasta villatakista piti laskea silmukoita ja yhdessä kohtaa kuvio sitten meni vähän pieleen, mutta eniten pelotti steekkaus! Ettäkö neule pitäisi leikata poikki edestä ja tehdä sitten nappilistat, apua! Ihmeen kaupalla se kuitenkin onnistui. Naapuri oli tyytyväinen ja sehän on pääasia. Tässä kuvassa äiti ja tytär, vasemmalla tyttären yllä alkuperäinen takki ja oikealla äidin päällä mun tekemä. Takista piti tehdä vähän napakampi kuin vanha, koska se oli niin väljä, että siinäkin piti miettiä monta silmukkaa ja miten kuvio täsmää. Mutta tässä se nyt on.




Ja kyllähän tuo islantilaisvillitys taisi itseenikin iskeä kun tilasin Nappipuodista omaan takkiin langat. Sitä on kyllä tikuteltu jo hyvän matkaa, enää hihat ja kaarroke + viimeistely puuttuvat, mutta näillä helteillä se on ollut sivussa. 

Pientä remonttia tein myös alkuvuodesta. Makkarin seinät oli niin järkyttävät, valkoisen maalin läpi paistoivat ruuvin kannat ym. Väriksi valikoitui hyvin vaalea harmaa ja kyllä yleisilme piristyi vaikkei sitä näistä kuvista kunnolla näe.