maanantai 15. toukokuuta 2017

Puolivuosikatsaus(ko)

Tiietään tiietään...aikaa on jälleen vierähtänyt luvattoman paljon viimeisimmästä postauksesta enkä edes jaksa selitellä. Se on kuitenkin turhaa. Tästä tulee hirvittävä megapostaus jota kukaan ei jaksa lukea, mutta onpahan tallessa mitä on alkuvuonna tullut tehtyä. Käsitöitä jonniin verran, mutta ei niitä ole tullut puoliakaan kuvattua. Jaa-a, mistähän sitä alkais, erittäin todennäköisesti ajat menevät sekaisin näissä tapahtumissa, mutta haitanneeko tuo. Jotain päivämääriä sentään on ylhäällä. 

Katju kävi kylässä 14.1. ja kivaahan meillä tietysti oli. Neuloskeltiin/virkkailtiin ja tietysti juotiin teet. Ja mä sain ihanat herkkutuliaiset, nam! On se kiva kun mua käy välillä ystävät piristämässä täällä metsässä. 

Sitten oltiin 26.1. porukalla Marin luona ja voi että mitkä herkut Mari oli loihtinut. Se olikin mun ensivisiitti heillä. Kiitos kivasta illasta :)


Lapsuudenystäväni kävi tyttärensä kanssa ekan kerran täällä mun nykyisessä asuinpaikassa, enhän mä oo asunut täällä kuin nyt toukokuussa 10 vuotta, hih. Olin tehnyt Dropsin Cloud-langasta pipoja ja tuubihuiveja, Jaanan ja Sinin mukaan niitä sitten lähtikin parit pipot ja parit tuubit. Kiva että tykkäsivät.

Katju juhli helmikuun alussa 50-v. synttäreitään ja oli kutsunut ystäviä viettämään niitä 11.2. Tallinnan risteilylle. Reissusta kehkeytyi tietysti kunnon kässäristeily. Anna nähtiin Tallinnassa ja hän tuli meidän kanssa kahvilaan. Kiitos kaikille ihanille!



Maaliskuussa olin Jäärän kanssa Tukholman risteilyllä Siljalla. Ruoka oli taivaallista ja vanhassa kaupungissa käytiin Tukholman vanhimmassa kahvilassa. Se oli kaunis paikka ja teekin tuotiin oikein pannussa. Nautin siellä sitruunamarenkileivoksen ja voi miten se suli suuhun.


Jätin tarkoituksellisesti pois kuvat joissa Jäärä on. Hän nimittäin jätti mut 25.4. niin en tiedä haluaisiko, että laitan hänen kuviaan tänne, niin päätin ottaa varman päälle ja jättää ne pois. Kun en nyt voi lupaakaan kysyä. En ala tässä asiaa ruotimaan tämän enempää, koska erosotkut ovat mielestäni ainoastaan kahden ihmisen välinen asia ja olisi mielestäni kohtuutonta ellei peräti moukkamaista ruotia niitä somessa. Älkää ystävät rakkaat (mikäli teitä täällä vielä on jokunen sinnitellyt) olko musta kuitenkaan huolissanne, mä pärjään aina. Mut on jo niin monessa liemessä keitetty, että tämäkin kokemus lopulta vaan vahvistaa mua. Ja kuten Tommy Tabermann on viisaasti sanonut: "Katso, ehjimmät meistä on sirpaleista tehty". Onneksi kesä tulee ja mulla on toukokuullekin buukattu jo kaikkea kivaa tekemistä. Kyllä tämä tästä.


20.4. olin Liisalla kylässä ja maistoin ekan kerran "vanhaa goudaa", vaikka oon gouda-juustoa muuten syönyt, niin tämä oli ihan uusi tuttavuus. Ja mustahan tuli het kättelyssä tämän juuston ystävä. Vaikka ihan samaa en ole löytänyt kaupoista, niin aika samanmakuisia ne ovat. Tänään ostin just taas uuden niin pääsen vähän herkuttelemaan. Kiitos Liisa ihanasta illasta! 


Kyllä mä todistettavasti jotain oon neulonutkin.



Perjantaina olin hyvän ystäväni luona kylässä ja olihan taas herkut pöytään kannettu! Ensin aina niin ihanaa Raclettea ja illalla vielä juotiin teet ja syötiin tittidittidii...sitruunamarenkipiirasta :D


Heidän upouusi grilli/huvimaja (no en tiedä voiko enää puhua majasta kun se on niin suuri, huvila paremminkin) tuli nyt sitten koekäytettyä ja sehän toimi loistavasti. Sitten tulikin jo vähän viileää ja siirryimme sisälle virkkaamaan ja neulomaan. Yläkuvassa olevat taljat on viety multa "käsistä" ;) Kotiin lähdinkin vasta kahdelta yöllä...iih. Kiitos ihana ystäväiseni mukavasta illasta :)

Mulle tuli tämän eron myötä joku ihmeen vimma maalata ja tämmöinen tuli sitten paperille. Ystäväni sanoi tästä "tunteiden aallokko, myllerrys ja rauha, henkinen kasvu". Ja täytyy sanoa, että ei varmaan kovin kaukaa ollut haettu, mulle tuli tän maalaamisen jälkeen hirmu hyvä olo. Sellanen levollinen. Vaikka mun silmiin toi näyttää vaan joltain töherrykseltä, mutta eihän se olekaan se pointti miltä näyttää vaan miltä tuntuu.

Mä oon saanut vihdoin ja viimein Liisan opettaman virkatun kassin valmiiksi. Ystäväni Katri teki siihen vuorin ostamastani kivasta muffinssikankaasta ja tältä se nyt näyttää, tästä tuli kyllä tosi kiva, varsinkin Katrin ansiosta :)





Ja sitten vielä loppusilaus. Olin tänään työkaverini kanssa syömässä myöhäisellä lounaalla. Ennen käytiin aika usein keskellä päivää, mutta kun kumpikin ollaan lopetettu salilla käynti, niin ei tule niin helposti lähdettyä. Nyt kyllä sovittiin, että voisi hieman useamminkin nähdä. Asema X oli meidän ruokapaikka tällä kertaa ja Cobb-salaatti oli herrrrrkullista, nam! Kiitos Eeva mukavasta lounasseurasta :)
Ja nyt vihdoin tämä jättipostaus on valmis, eihän tähän mennytkään kuin 1.5 tuntia! Tuo kuvien lataaminen tällä mun antiikkisella masiinalla kun kestää iäisyyden, uuh. Jos jaksaisi päivittää hieman useammin niin siinä ei kauaa menisi. Menneet ovat ne ajat kun postasin neljäkin kertaa kuukaudessa, eh!



11 kommenttia:

  1. Oletpa sinä ehtinyt tekemään vaikka mitä ja tavata paljon ystäviäsi, hienoa. Maalaaminen on niin terapeuttista puuhaa, sitä sinun kannattaa jatkaa edelleenkin. Siihen saa upotettua kaikenlaiset tuntemuksensa. Minä aloin maalaamaan 7 vuotta sitten, enkä enää lopeta ikinä.
    Ja mitä yhdestä ukosta ;) Maailma on täynnä miehiä, mutta viisas nainen ei semmoista riesakseen ota =D =D =D ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinähän olit nopea ;)En ole käynyt sun kuten en juuri muidenkaan blogeissa viime aikoina, mutta jospa siihenkin tulisi nyt parannus. Sitähän se maalaaminen just on, terapeuttista. Sähän maalaat kyllä ihan oikeita kuvia, mutta eihän sitä tiedä jos musta vielä kehittyy jotain sillä saralla. Vasta vuoden päivät oon harjoitellut ja viime aikoina tosi vähän. Hassua kun sanoit noin, itse sanon usein just samoin, että maailma on miehiä täynnä. Ehkä mä en ole sitten niin viisas, mutta kyllä mä vielä toivon löytäväni joskus miehen, usko rakkauteen ei ole mennyt. Jospa se tulee sitten siellä palvelutalossa ;)

      Poista
  2. Kävin päivän etuajassa. Kiva kuulla puolivuosikuulumiset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! No ei tässä nyt ihan puolta vuotta mennyt onneks, neljä kuukautta "vaan" ;)

      Poista
  3. Kiva ku postasit taas. Kyllä se elämä taas alkaa luistaan, ja kesän valo tekee hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai miten niin "taas", heh. Totta turiset, kesä tulee ja mieli piristyy varmasti.

      Poista
  4. No "taas" silleen että tulit takasin tänne. Esimerkiks jos vaikk jotain leipää ei oo kaupassa ollut pitkään aikaan niin voi sanoa "kiva ku tätä taas on täällä" Hitto ku kirjottaen aina tulee tulkintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta, musta toi "taas" kuulosti vaan niin hauskalta :) Vaikka en ollut lopettanut blogin pitämistä, niin kun taukoa alkaa olla enemmän ja enemmän, niin jotenkin kynnys kasvaa aina vaan. Se on se kun tietää että olis niin monta asiaa niin tuntuu ylivoimaiselta. Pitäis vaan useammin postata niin eipä sit olis niin aikaa vievää tietenkään.

      Poista
  5. Olipa mukava löytää täältä uusi blogiteksti (jo taannoin, en vain ole saanut kommentoiduksi aiemmin), vaikken Sinua tunnekaan.
    Oletpa tehnyt kaikkea ihanaa: tavannut ystäviäsi, virkannut kauniin kassin, neulonut, herkutellut, maalannut... Nuo kaikki ovat elämän isoja iloja.
    Tabermann on kirjoittanut viisaasti. Valoisaa kesäntuloa ja hyviä hetkiä Sinulle! ❤
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sari, kiva että käyt vielä täällä, jospa nyt saisin hieman useammin postattua :)
      Onhan täällä tapahtunut kaikenlaista tänä vuonna, vaikka tuntuu että vuosi just vaihtui, niin kohta ollaan jo puolessa vuodessa. Paljon on iloa elämään mahtunut vaikka hieman suruakin, mutta kuuluuhan sekin elämään. Kiitos ja oikein mukavaa kesää sulle myös :)

      Poista
    2. Kiitos! <3
      Sari

      Poista