lauantai 20. tammikuuta 2018

Katsaus loppuvuoteen

Ei hyvää päivää, tästä alkaa tulla jo tapa, että puolivuosittain tai ainakin neljännesvuosittain tulee päivitys, eh! Parannusta voi toki aina yrittää, mutta on parempi etten lupaa mitään, on ikävä antaa katteettomia lupauksia. Lankatilinpäätöstäkin oon tänään väsännyt ja jälleen on käynyt niin, että osa "kirjanpidosta" on taas jossain tuntemattomassa paikassa. Ja vaikka mä niin muka pidin ne liput ja laput samassa paikassa, voi voi. Ainakin parin huivin lankamäärät puuttuvat ja yhden pipon, mutta itseni tuntien sieltä puuttuu muutakin. Joka tapauksessa langankulutussaldo viime vuodelta on aika laiha, noin 6 kiloa ilmeisesti. Vaikka toisaalta mulla on kyllä monta isoa projektia kesken, niistähän niitä grammoja sitten tulee paljon kun esim. yhdet hihat valmistuvat...tidii. No se siitä. 

Loppuvuosi kului monenlaisessa riennossa ja osa kuvista on vanhassa kännyssä ja kun nyt pari päivää sitten otin uuden kännyn käyttöön, niin en tietenkään ollut muistanut pelastaa niitä kuvia. Auta armias tätä mun päätä! Ai mikä muistikortti?!?

Katju järjesti teekutsut 12.10. ja siellä oli taas niin mukavaa viettää iltaa. Tarjoilut olivat herkulliset ja seura mitä mainiointa. Kiitos Katju ja tytöt <3 

16.10. kävin pitkästä aikaa ystävälläni Kaisalla ja vaihdettiin 1.5 vuoden ajalta joulu- ja synttärilahjoja, köh köh. Kaisa oli tehnyt mulle aivan ihanan kauppakassin, samalla kaavalla joita ystäväni Kaisu on tehnyt, mä sitten tykkään tästä mallista. Se on "muovikassi" mutta kangasversio tietysti. Oikein pirtsakka, se on päässyt jo monta kertaa ostoskoriin mukaan. On kiva kun voi vaihdella kauppakassiakin eikä tartte aina sillä samalla mennä :) Sain mä sitten neulotut tossut, patalaput ja ihanaa saippuaa myös, kiitos Kaisa, kohta nähdään ;D
14.11. oltiin Marin luona ja ne kuvat nyt loistavat poissaolollaan, samoin kuten 29.11. Cafe Peroban pikkujoulukuvat. Harmi. Molemmissa oli kiva tunnelma.

30.11. oltiin Hausjärven kirkossa kuuntelemassa Hietasen perheen joulukonserttia. Oon tykännyt Pentti Hietasesta jo vuosia, mutta nämä tyttäret, voi ihme, kummallakin niin kaunis ääni, vaikka olivatkin hyvin erilaisia soinniltaan. Perheen äiti soitti pianoa ja lauloipa hänkin yhden kappaleen. Upea kokemus. Kiitos Hietasen perhe :)

14.12. olikin sitten isolla kirkolla ravintola Salutorgetissa Afternoon tea. Mua ei ollut kyllä sinne kutsuttu, mutta kun kuulin asiasta, niin änkesin mukaan. Kuulinkin sitten lohdullista informaatiota, "hyvien ystävien kesken voi kutsua itse itsensä mukaan", hihhih! Se oli niin ihanaa just ennen joulua, pieni ylellisyyshetki kaiken tohinan keskellä. Herkut tuotiin kerrosvadilla pöytään ja siitä sai sitten jokainen ottaa oman osuutensa. Kyytipojaksi ihanaa teetä ja vähän skumppaakin tottakai :) Kuvat taas niin surkeat, valaistus oli sen verran hämärä ja kun mun kameralla ottaa salamalla kuvia, niin ylivalottuvat pahasti. Uudessa kännyssä pitäisi olla superhyvä kamera, niin mielenkiinnolla odotan josko kuvien laatu jatkossa paranisi.
 
 
Jokunen valmistunut kutilus loppuvuodelta. Huivi Kaisulle synttärilahjaksi, vauvan kauluri naapurin pikkupojalle ja palmikkopipo Merin ystävälle.

.
Tämä vuosi on lähtenyt sellaisella rytinällä käyntiin, että tätä typykkää meinaa jo heikottaa. Jäärä jäi vuodenvaihteessa pois mun elämästä, tällä kertaa lopullisesti. Ei tullut suurena yllätyksenä, olin sitä jo aavistellutkin ja osannut odottaa. Se on nyt taakse jäänyttä. Mua ei kuitenkaan harmita että jaksoin sitä teatteria näin pitkään katsella. Sain varmuuden, että ei se paremmaksi muutu. Ainakin mä yritin parhaani ja se ei nyt vaan riittänyt. Toivon hänelle kaikesta huolimatta hyvää jatkoa. En ole katkera.

Lisää draamaa oli kuitenkin tulossa. Äitini vanhempi kissa Mökö on aina ollut vähän vaikea, ei mikään sylikissa ja hyvin omaehtoinen. Viime aikoina on ollut havaittavissa enenevästi ongelmia. Mitään sellaista tappelua ei kyllä aiemmin ole ollut. Pientä nahistelua kyllä, mutta kun on mennyt erotuomariksi, niin rähinä on loppunut siihen. Vaan nytpä ei loppunut. Äiti oli mennyt jo nukkumaan aittaan ja mä luin vielä kirjaa sängyssä. Tulikin sitten äkkilähtö keittiöön! Keittiön lattia oli täynnä karvapalloja ja Mökö huusi karmivaa huutoa, murisi ja sähisi. Ilme oli sellainen, että "tapan sut just". Huusin ja taputin käsiä kovaa, niin että herpaantuivat hetkeksi, sitten sain napattua Viirun syliin ja vein sen saunaan. Sitten hälyyttämään äiti paikalle. Mökö kiipesi keittiön kaapin päälle ja murisi äidillekin. Käpälä viuhui sellaista vauhtia, että oli parempi pysytellä kauempana. Yöllä kahden aikaan saatiin tilanne rauhoittumaan niin, että mun silitellessä saunassa Viirua (kehräsi reppana tyytyväisenä siinä vaiheessa), tuli Mökö lopulta itse alas ja lähti äidin perässä aittaan. Seuraavana päivänä vasta äidin pikkukissa Tipsu uskaltautui piilostaan. Se meteli oli niin kova, että reppana säikähti totaalisesti. Ei se kuitenkaan ohi ollut, Mökö puri seuraavana päivänä äitiä käteen pahasti, vaikka oli rukkaset käsissä. Mökön velihän sekosi jokunen vuosi sitten (kuulin omistajalta), eläinlääkäri epäili, että geeneissä saattaa olla jotain luonnevikaisuutta. Eläinlääkärin neuvoin päädyttiin siihen, että annetaan Mökön mennä, ikiuni oli raskas päätös, onhan Mökössä ollut hyvääkin, mutta se oli nyt ainoa oikea ratkaisu. Tilanne olisi jatkossa varmaan pahentunut entisestään. Mä vein Mökön eläinlääkärille ja itkin koko sen ajan. Ei se helppo tehtävä ollut. Edelleen se on paljon mielessä, mutta pahimman yli ollaan nyt jo päästy, sekä äiti että minä. Kissatkin ovat jo rentoja.
Kauniita unia Mökö.

Nämä kaksi kaverusta ovat jäljellä. Vasemmalla Tipsu ja oikealla Viirulainen. Kokoero on on valtava. Tipsu n. 4 kg ja Viiru 10.8 kg, hups. 

Useinhan asiat tapahtuvat ryppäissä ja niin ilot kuin surutkin kuuluvat elämään. Niiden kanssa pitää vaan oppia elämään, ei ole vaihtoehtoja. En oo juuri neulonut pariin viikkoon, mutta nyt on eilisestä asti taas puikot viuhuneet. Eikä mulla ole mitään hätää. Ihania ystäviä joita oonkin tavannut paljon ja uusia tapaamisia jo sovittunakin. Oikeastaan aika ihana tunne olla vapaa. Ja joudunpa lähtemään elämäni ensimmäistä kertaa helmikuussa sinkkubileisiin, jonne ystäväni on päättänyt mut raahata, iiks! Kyllä tästä noustaan ja nythän se oikea nousukiito vasta alkaakin ;) Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

10 kommenttia:

  1. Tulihan tää päivitys lopultakin. Just olin poistamassa luettavien listalta;) Voi jufe ku ei tänne asti kantautunut Salutorgetin tee, olis ollu kiva viettää synttäri-ilta seurassa.
    Oli se hyvä Mökön päästä paremmille hiirimaille, sillekin varmasti helpompi olo jos vaikka johonkin sillä sattui ja siksi kiukutteli. Tai vaan päässä pihisi niin ei sekään varmaan kivaa sille ollut. Hyvä näin.
    Mukavaa vuoden jatkoa koko porukalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan ;) Niin totta tosiaan, se Afternoon tea oli sun synttäripäivänä!
      Niin ei tuo Mökön käytös eläinlääkärinkään mielestä ihan normaalia ollut ja varmasti näin parempi kaikille, mutta eihän se luopuminen koskaan helppoa ole.
      Kiitos kiitos, hyvää vuoden jatkoa sinnekin. Eiköhän me kohta jo nähdäkin :)

      Poista
  2. Kiva pitkä postaus. Monta kivaa tapahtumaa, iloa ja harmiakin mahtuu mukaan.
    Pirtsakkaa tammikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos. Kiva sitä ei ollut kirjoittaa tai lähinnä ladata kuvia kun tällä antiikkimasiinalla kestää iäisyys, mutta nyt se on tehty. Elämään kuuluu tietysti ilojen lisäksi ne surutkin. Kiitos ja ihanaa tammikuuta sinne myös :)

      Poista
  3. ihania kuvia ja ihanat tekstit.
    Millä ohjeella teit tuon kaulurin? erittäin kaunis. Mikä lanka?
    Ja mukavaa nähdä vanhoja, tuttuja nimimerkkejä kommentoijissakin :)

    Asiasta viidenteen: https://salainenneuleystava.blogspot.fi/2018/01/sny-kevat-2018-ohjeet.html

    Viimeistä kertaa viedään, joten nyt kaikki verestämään muistoja ja osallistumaan!

    VastaaPoista
  4. Heipsan! Olipa kiva "kuulla" susta pitkästä aikaa! Kauluri on tuosta kuvassa kaulurin alla olevasta kirjasta Klompelompe, se uudempi. Naapuri sai valita siitä jotain vauvalleen ja tuon sitten valitsi ja minähän tikutin :) Lanka oli jotain Onlinien vanhempaa tuotantoa, suht ohutta merinoa, löytyi kaapista ;)
    Jaa, vai että viimeistä viedään, no mä harkitsen asiaa, kiitos kuitenkin vinkistä ;)

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos :) Ei niitä kaikkia ole tullut kuvattua edes.

      Poista
  6. Tervehdys tätäkin kautta! Hui, minusta kuuden kilon langankulutus on jo oikein huima saavutus! Oi onnea, noin paljon olet saanut tikutella lankaa! <3
    Kuvien kautta välittyy ihana, lämmin tunnelma neuleystäviesi kutsuilta. Ja kuinka notkuvat herkkupöydätkin... <3
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun laitoit tätäkin kautta viestiä :) Itse asiassa oon jo monta valmista tekelettä löytänyt, joita ei ole laskettu langankulutukseen ;D Täytyy joku päivä yrittää laskea se todellisempi kulutus. Ei kyllä minään vuonna noin vähän kuin 6 kiloa olekaan ollut. Siinä 10 kg korvilla yleensä.
      Tunnelma on aina lämmin ystävien kanssa kyllä ja herkuista puhumattakaan ;D

      Poista