sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Vanhan rouvan uusi elämä

Tein kaupat kesällä yhdestä rukista näkemättä sitä, luotin tuttavan sanaan, että rukki on toimintakunnossa. (Kaupat ja kaupat, en mä sitä ole vieläkään maksanut).Oli sitä joku kehrääjä kuulemma testannut ja toimivaksi todennut. Mun on pitänyt hakea se tuosta naapuripitäjästä jo aikaa sitten, mutta kun elämässäni vaikuttaa nykyään tuo "aikasyöppö" T, niin moni asia on jäänyt tekemättä. Oikeesti aika kuluu siivillä ja T:n kanssa me aina ihmetellään, että mihin aikaa katoaa! No niin, mutta asiaan.... Tuttavani soitti lauantaina, että hänpä tuo rukin mulle kun on tulossa tänne suunnalle. Kieltämättä vähän jännitti, että millainen kapistus sieltä tulee ja mitä sitä on taas tullut luvattua...hoh. Kannatti näköjään luottaa toisen sanaan :)

Ulla-rouva on 103-vuotias ja ilmeisen hyvin pidetty. Todella siistissä kunnossa ja osat ovat ehjiä. Ja mitä vartenko mun on pitänyt saada sitten toinen rukki?!? No sitä varten kun aiemmin hankkimani rukki on ns. pikku-rukki ja sillä saa tehtyä ainoastaan aika ohutta lankaa, koska lyhdyn hampaat ovat niin pienet. Ja tunnetusti allekirjoittanut kun ei ole hirmu ohuen langan ystävä. Mun huusholliin ei kahta rukkia mahdu, joten ilmeisesti joudun vanhan suloisen rukkini myymään, nyyh. Haikeus iskee jo pelkästä ajatuksesta, onhan se ollut mulla jo seitsemisen vuotta. Ensin tietysti täytyy testata Ullaa enemmän, että miten kehräys ja kertaus sujuvat ym. Oonhan mä tänään jo koeajot huristellut, mutta täytyy enempi polkea, että voi antaa lopullisen "tuomion". Naru piti kyllä vaihtaa, vanha oli liian paksu ja heitti itsensä koko ajan irti. Onneks mulla oli sopivaa pellavanarua vielä jäljellä. Tämänpäiväisen perusteella täytyy kyllä sanoa, että Ulla rullaa hyvin. Toivottavasti sama suuntaus jatkuu :)
Lopuksi vielä kuva ruusuista jotka sain tiistaina. Naapurikylän tuttu antoi ne kihlauksen johdosta. Ihmeen hyvin ovat säilyneet. Kiitos Mirja :)

5 kommenttia:

  1. Mä just pohdin tuonko mun perinnerukin Mäntästä kotiin vai riittäkö tuo moderni pikku-joy mulle.

    VastaaPoista
  2. Kaunis rukki ihan jo esineenäkin ja jos sille on vielä käyttöäkin, niin sitä parempi.

    VastaaPoista
  3. Katju: Mun pikku-rukki on myös siis vanha, modernista ei oo kokemusta. Mutta tuota isoa oon aina haaveillut.
    Sude: Käyttöön se on nimenomaan hankittu, nuo lampaathan takaavat mun kehräyksen jatkuvan kun saan niistä materiaalia :)

    VastaaPoista
  4. Kaunis on rukkisi, kehräysaikaa on vaan otettava = T katsokoon jotain matsia tms. ja sä kehräät = aiai ku romanttista koti-iltaa... pus pus.
    Hih, hauska lukea ku kirjoitat ' naapuripitäjä' 'naapurikylä' yms. maalaista ihan kuin vanhassa kotimaisessa leffassa, ja kuitenkin aika kaupunkilainen oot - lampaista huolimatta. Niin tai siis kyllähän tuo aika j..selän takana on.
    Olishan se kiva kehrätä ja mattoja kutoa mutt kaikkea ei vaan voi tehdä/osata/ehtiä/ yms.

    VastaaPoista
  5. Ei ollutkaan kyse siitä etten ehtisi kehrätä, en ollut vaan ehtinyt mukamas hakea sitä rukkia. No yritin mä alkuun, mutta aikataulut ei sopineet yksiin tuttavarouvan kanssa. Hänellä vieraita yms. No enhän mä silloin malta kehrätä kun T on täällä kun ei kuitenkaan joka päivä nähdä. Niin täällä on kyliä ja me puhutaan täällä ns. omasta väestä, että on kyläläinen. Ja onhan tää maaseutua vaikkei kovin kaukana kehä III:sta. Olis ihanaa jos olis varaa olla vuorotteluvapaalla ja tehdä kaikkea sitä mitä ei normisti ehdi. Jos vaikka ruokiksella kehräis...

    VastaaPoista