Hyvää matkaa kummitäti

Mun kummitäti eli äidin sisko nukkui pois tästä maailmasta 29.5. Laura olisi täyttänyt 21.6. 90 vuotta, ihan ei ehtynyt. Eno menehtyi vajaa 2 vuotta sitten, nuorin perheenjäsen eli äitini on nyt ainoa elossa oleva heidän ydinperheestä. Äitikin täyttää 2.7. jo 84 vuotta, mutta toivottavasti elinpäiviä on vielä reippaasti jäljellä. 

Hautajaispäivänä piti sataa ennusteen mukaan, mutta olikin aurinkoinen ja jopa paahteinen sää. Siunaustilaisuuden jälkeen kävimme serkkuni luona syömässä toscakakkua joka oli Lauran lempparia. Mun pää särki iltaan asti itkemisen vuoksi. On nämä hautajaiset aina niin raskaita tilaisuuksia, sen lopullisuuden tajuaa vasta hautajaisissa, asia konkretiroituu, mutta sitten se surutyö pääsee alkamaan. Hautajaisten jälkeen pahin on ohi. Se on niin stressaava ja surullinen tapahtuma. Hyvää matkaa kummitäti. 

KIP

Ystävät halusivat ostaa multa lähilankaa ja sitten päätettiinkin pitää pienimuotoinen KIP-päivä meillä 13.6. Ensin juotiin teetä, syötiin kinkkupiirasta ja Pavlovaa (joka oli rumasti vaan pellin päällä kun ei mahtunut mihinkään tarjoiluastiaan), sen jälkeen istuskeltiin hetki pihalla käsitöimässä. Kiva kun kävitte. Olisitte saaneet vähän kauemminkin viipyä :) 

Tämä kuva jäi vahingossa pois, lisäänpä sen nyt tänne. Näin ihanat tuomiset mä sain! Kiitos :)

Kamala risukasa näkyy tuossa takana, olishan täällä tätä työsarkaa aina ja eihän se omakotitalossa koskaan lopu, mutta vaikka risuja on hävitetty, niin tuntuu ettei ne koskaan lopu. Vielä pitäisi monta isoa kuusta ja mäntyä laittaa nurin, mutta ehkä sen jälkeen risusavotta ainakin vähenee...sitä odotellessa. Mä virkkaan äidin synttäripeittoa tuossa kuvassa. Että todistettavasti mäkin tein jotain ;)

Nämä suloiset tyypit olivat myös mukana. 

Lankaa lankaa lankaa

Viime kesälomareissulla vietiin Merijärvelle Kehräämö Christinaan villoja ja nyt vihdoin ne saapuivat toukokuussa. Oi sitä onnea, omaa lankaa. Tämä on sitä lähilankaa :) Aliisa on Kainuunharmas ja Miina Suomenlammas. Miinasta teetin myös hahtuvakiekkoja. Kyllä oli Viiru innoissaan kun nuuhki lankoja ja makoili pahvilaatikon päällä. Oli näissä vyyhdeissä pyörittely, että sain ne pienempään muotoon.

 Viiru täytti 17.6. jo 11 vuotta, ei mikään nuori kolli enää, kyllä aika menee äkkiä. Mun seniori <3 

mamman mussukka

Alkuvuoden käsitöitä

Vihdoin on päästy tämän vuoden puolelle blogissa, mutta johan tätäkin vuotta on puolet eletty. Onhan se ollut täälläkin vähän hiljaiseloa, koska korona, mutta oma arki ei sinänsä ole kauheasti muuttunut kun etätöissä oon normistikin. Jännä miten mua on alkanut toi ompelu kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän. Ompelinhan mä jo lapsena äidin Singerillä, niin kauan kuin se toimi, sitten ostin oman Husqvarnan, koska se oli samanlainen mitä meillä oli ollut yläasteella, tuttu kone. Eihän se nyt ihan paras ollut, mutta kyllä sillä ompeli. Menin sen sitten vaihtamaan joskus parikymmentä vuotta sitten uuteen Janomeen ja siitä ne ongelmat sitten alkoivat. Jatkuvaa tappelua koneen kanssa, huonoa jälkeä ja suttua, kaikista säädöistä huolimatta. Onkohan tästä nyt 4 vuotta kun ostin Hyvinkään ompelukonekeskuksesta käytetyn koneen ja voi että tämä Brother toimii hyvin! Siitä se sitten lähti, pieni ompelukipinä joka on nyt tässä kasvanut. Pieniä töitä lähinnä, mutta nyt tuossa odottaa yksi trikoo pääsyä tunikaksi tai lyhyeksi kesämekoksi. Turha selitellä, että näillä keleillä ei jaksa, koska ostin kankaan jo maaliskuussa kun korona oli jo täällä, kun liikkeet olivat vielä auki. Tehtiin mun lomalla pieni Tampereen reissu, käytiin panimoravintola Plevnassa syömässä ja takas kotiin ajellessa piipahdus Ideaparkiin josta trikoon ostin. Mutta pidemmittä puheitta... 

Vuohenjuustobroiskua

Jälkkäri

Ruoka on näköjään aina mielessä kun sillä aloitin, tässä sitten niitä käsitöitä. Elämäni toinen pannumyssy ja elämäni ensimmäinen kässäpussi. Pannumyssyn kankaan ostin Riihimäen Pienestä nappipuodista. Pitsit myös.

Kässäpussista piti tulla vähän suurempi, mutta kun ei ollut ohjetta ja se oli sellasta tee ja pura -hommaa jälleen, niin olin sitten yhdessä kohtaa leikannut pohjan siivekkeet kun tajusin, että ne ovat väärin. Että näin...mutta harjoituskappaleeksi ihan kiva tästä kuitenkin tuli. Leveä pitsi on mummon peruja. 

Naapurini kyseli syksyllä, että tiedänkö ketään joka tekisi hänelle uuden islantilaisvillatakin, vanha kun on 20 vuotta ollut käytössä ja alkaa tulla tiensä päähän. En tiennyt ja lupasin harkita itse ryhtymistä hommaan, mutta tarvitsin mietintäaikaa ja rohkeutta ryhtyä moiseen hommaan. Enkä yleensäkään tee mitään isompia tilaustöitä, sukkia tms. pientä jos joku tuttu pyytää. Hirvitti että vanhasta villatakista piti laskea silmukoita ja yhdessä kohtaa kuvio sitten meni vähän pieleen, mutta eniten pelotti steekkaus! Ettäkö neule pitäisi leikata poikki edestä ja tehdä sitten nappilistat, apua! Ihmeen kaupalla se kuitenkin onnistui. Naapuri oli tyytyväinen ja sehän on pääasia. Tässä kuvassa äiti ja tytär, vasemmalla tyttären yllä alkuperäinen takki ja oikealla äidin päällä mun tekemä. Takista piti tehdä vähän napakampi kuin vanha, koska se oli niin väljä, että siinäkin piti miettiä monta silmukkaa ja miten kuvio täsmää. Mutta tässä se nyt on.

Ja kyllähän tuo islantilaisvillitys taisi itseenikin iskeä kun tilasin Nappipuodista omaan takkiin langat. Sitä on kyllä tikuteltu jo hyvän matkaa, enää hihat ja kaarroke + viimeistely puuttuvat, mutta näillä helteillä se on ollut sivussa. 

Pientä remonttia tein myös alkuvuodesta. Makkarin seinät oli niin järkyttävät, valkoisen maalin läpi paistoivat ruuvin kannat ym. Väriksi valikoitui hyvin vaalea harmaa ja kyllä yleisilme piristyi vaikkei sitä näistä kuvista kunnolla näe. 

 

Loppuvuoden 2019 riennot

Meillä täällä Lopella on aivan ihana tila jossa on mm. alpakoita, lampaita, kaneja ja kyyttöjä sekä tilapuoti josta voi ostaa ihania käsitöitä sekä tietysti lankaa. Tilan nimi on Suvitien kotieläintila. Olin aiemmin neulonut heidän 100 % alpakkalangasta, joka kehrätään Ruukin kehräämöllä, kämmekkäät jotka ovat todella pehmeät ja lämpöiset. Nyt piti päästä ihan paikan päälle hypistelemään lankoja ja samalla saatiin pieni eläinkierros joka oli kiva. 

Alpakat vähän ujostelivat, mutta suloiset pässit tulivat iloisesti tervehtimään meitä. Kyllä ne olivatkin ihania. 

Kanit olivat myös niin lutusia! 

Täytyypä poiketa toistekin. Tässä mun ostokset ja ne mainitsemani kämmekkäät jotka ovat jo aiemmin valmistuneet. 

30.11. oli Riihimäessä Pienen nappipuodin pikkujoulut ja se oli mukava illanvietto. Siitä näköjään oon ottanut vaan yhden kuvan. Kiitos Sanna kun järjestit tämän meille :) 

11.11. olin ystävien kutsumana Klaukkalassa Cafe Kirjavassa (aiemmin Koto-kenkä ja sittemmin Koto-kahvila) jossa meillä oli ihanat herkut. Kiitos rakkaat ihanasta illasta ja luksuksesta arjen keskellä. 

14.11. olin Riihimäen Kerhotalon perinteisissä joulumyyjäisissä ja tässä mun sekalainen myyntipöytä. 

Nyt taitaa olla viime vuosi vihdoin koluttu läpi ja seuraavaksi pääsen postauksissa tämän vuoden puolelle. Eipä tässä mitään ihmeellistä ole kyllä tapahtunut koska korona, joitakin menoja peruuntunut sen takia, mutta on täällä käsitöitä tehty eikä ihan neljän seinän sisälle lukkiuduttu. Kun teen töitä normaalistikin kaiket päivät kotona, enkä koronan takia etänä, niin johan sitä tulisi hulluksi jos ei mihinkään pääsisi. Muutamia kyläreissuja ym. on tehty ja onhan täällä nyt vihdoin kevään ja kesän koitettua pihahommia vaikka muille jakaa. 

Eteisen remontti

Omassa kodissa on monta kohdetta, jotka kaipaisivat todella päivitystä, mutta kun kaikkea ei pysty tekemään kerralla, niin jostainhan se on aloitettava. Eteinen oli ehkä se vihatuin alue mun mielestä, koska se vaan nyt oli niin luotaan työntävä ja kuitenkin se on aina ensin vastassa kun kotiin tulee. Se vastaanottaa ystävät ja sitä kautta joutuu kulkemaan usein muutenkin, koska vessaan ja saunaan nyt vaan ei pääse muuta kautta. Todella kätevää. Noh, nyt se eteinen vihdoin, reilun 12 vuoden asumisen jälkeen sai väistyä uuden tieltä. Eihän se eteinen mihinkään tietenkään lähtenyt, mutta pinnat menivät vaihtoon ja täytyy kyllä sanoa, että muodonmuutos on valtaisa. 

Ennen ja jälkeen kuvat.

Tää vanha lattia oli aivan hirveä, melkoinen tilkkutäkki! Kun oliskin ollut edes yhdestä laatasta, mutta kun kolmea erilaista eikä mitään logiikkaa, yök! Ja eteinen oli hirveän pimeä, nyt se on niin valoisa että!

Tätä ei jäänyt ikävä!

Yhdessä poistettiin lattialaatat, Tero hoiti sen kovimman homman eli laatoista jääneen saumauslaastin poiston. Seinät ja katto piti pestä kunnolla, mä roikuin jakkaralla ja maalasin katon läpikuultavalla maalilla. Seinät maalattiin yhteispelillä, mä menin edeltä sudin kanssa ja maalasin urat ja Tero tuli telalla perässä ja maalasi paneelien muut osat. 

Sitten oli se pelottavin osuus...uusien laattojen asennus. Kyllä mä oon vesieristänyt ja saumannut, mutta en koskaan laatoittanut. Vähän hirvitti, mutta onneksi isoveikka oli antanut hyvät ohjeet. Tuumasta toimeen ja uutta laattaa lattiaan. Sitten saumaus ja Tero laittoi kaikki listat paikoilleen. Mä olin hanslankarina pitelemässä kiinni milloin mistäkin tarvitsi. 

Lattialaatat läheltä.

Täytyy kyllä vähän ylpeänäkin todeta, että tästä tuli tosi kiva, hyvä me! Vanhaa ei jäänyt ikävä ja onneksi se ei enää palaa. Tässä vähän aikaa sitten makkari sai uuden maalipinnan ja olkkari on sitten varmaan seuraava...kunhan tulee taas inspis. Että tämmöstä käsityötä tällä kertaa :)

Visiitti Vanajanlinnaan

Sain lahjaksi hyvältä ystävältä lahjakortin Vanajanlinnaan ja oli tarkoitus mennä sinne kesällä, mutta hotellipa oli kovin varattu ja pääsimme sinne vasta 5.10.2019. Kesällä maisema olisi varmasti ollut vielä upeampi ja puutarhassa olisi ollut kiva kävellä, mutta sää oli kolea ja seuraavana aamuna sateinen, joten se jäi nyt väliin. Oli kuitenkin hienoa päästä tänne, koska olin siitä jo pidempään haaveillut :)

Vastaanotto oli ystävällinen tervetulomaljojen kera, jotka saimme viedä huoneeseen. 

Huone oli viihtyisä. Tämä sijaitsi sivurakennuksessa koska itse linna oli aivan täynnä. Nyt en muista enää tämän rakennuksen nimeä, höh. Pehtoorila...ehkä, ehkä ei. 

Hotellissa olisi ollut myös illallista, mutta listassa ei tällä kertaa ollut mitään meitä houkuttelevaa, niinpä lähdimme käymään Hämeenlinnan keskustassa Piparkakkutalossa, jota olimme vähän alustavasti jo suunnitelleetkin. Näköjään pääruoka jäi kuvaamatta, mutta jälkkäristä sentään on kuva, nam. 

Mun jälkkäri, creme brulee.

Teron jälkkäri, olikohan tää brownie...

Niin ja käytiin myös Wetterhoffilla, jonne törsäsin Terolta saamani synttärilahjakortin ja tämmöiset ihanuudet sillä ostin. Aina niin ihanaa Malabrigoa.

Violetista langasta tuli heti huivi, punaisesta vähän myöhemmin pipo, mutta kirjava lanka vielä odottelee puikoille pääsyä. Siitäkin tulee ehkä pipo, mutta vielä en ole päättänyt minkälainen. Onneksi syksyyn on aikaa ;)

Vanajanlinnasta sunnuntaina kotimatkalle lähtiessä mentiin käymään paikassa, jonne oon hingunnut päästä jo useamman vuoden, nyt koitti senkin aika. Paikka oli Metsäkylän navetta, jossa on kaikkea ihanaa vanhaa tavaraa lähinnä talojen kunnostukseen/remontointiin, alpakoita ja tietysti lankaa. Kuin ihmeen kaupalla sain pidettyä näppini erossa langoista, tai en nyt langoista, mutta lompakko pysyi visusti käsilaukussa :D 

Edit. Ihmettelin kun tätä postausta tein, että ihan kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan, no eipä...mitä nyt muutama kuva ja osa reissua, voi tätä päätä. Muokkasin tätä postausta nyt sitten "vähän".