Eteisen remontti

Omassa kodissa on monta kohdetta, jotka kaipaisivat todella päivitystä, mutta kun kaikkea ei pysty tekemään kerralla, niin jostainhan se on aloitettava. Eteinen oli ehkä se vihatuin alue mun mielestä, koska se vaan nyt oli niin luotaan työntävä ja kuitenkin se on aina ensin vastassa kun kotiin tulee. Se vastaanottaa ystävät ja sitä kautta joutuu kulkemaan usein muutenkin, koska vessaan ja saunaan nyt vaan ei pääse muuta kautta. Todella kätevää. Noh, nyt se eteinen vihdoin, reilun 12 vuoden asumisen jälkeen sai väistyä uuden tieltä. Eihän se eteinen mihinkään tietenkään lähtenyt, mutta pinnat menivät vaihtoon ja täytyy kyllä sanoa, että muodonmuutos on valtaisa. 

Ennen ja jälkeen kuvat.

Tää vanha lattia oli aivan hirveä, melkoinen tilkkutäkki! Kun oliskin ollut edes yhdestä laatasta, mutta kun kolmea erilaista eikä mitään logiikkaa, yök! Ja eteinen oli hirveän pimeä, nyt se on niin valoisa että!

Tätä ei jäänyt ikävä!

Yhdessä poistettiin lattialaatat, Tero hoiti sen kovimman homman eli laatoista jääneen saumauslaastin poiston. Seinät ja katto piti pestä kunnolla, mä roikuin jakkaralla ja maalasin katon läpikuultavalla maalilla. Seinät maalattiin yhteispelillä, mä menin edeltä sudin kanssa ja maalasin urat ja Tero tuli telalla perässä ja maalasi paneelien muut osat. 

Sitten oli se pelottavin osuus...uusien laattojen asennus. Kyllä mä oon vesieristänyt ja saumannut, mutta en koskaan laatoittanut. Vähän hirvitti, mutta onneksi isoveikka oli antanut hyvät ohjeet. Tuumasta toimeen ja uutta laattaa lattiaan. Sitten saumaus ja Tero laittoi kaikki listat paikoilleen. Mä olin hanslankarina pitelemässä kiinni milloin mistäkin tarvitsi. 

Lattialaatat läheltä.

Täytyy kyllä vähän ylpeänäkin todeta, että tästä tuli tosi kiva, hyvä me! Vanhaa ei jäänyt ikävä ja onneksi se ei enää palaa. Tässä vähän aikaa sitten makkari sai uuden maalipinnan ja olkkari on sitten varmaan seuraava...kunhan tulee taas inspis. Että tämmöstä käsityötä tällä kertaa :)

Visiitti Vanajanlinnaan

Sain lahjaksi hyvältä ystävältä lahjakortin Vanajanlinnaan ja oli tarkoitus mennä sinne kesällä, mutta hotellipa oli kovin varattu ja pääsimme sinne vasta 5.10.2019. Kesällä maisema olisi varmasti ollut vielä upeampi ja puutarhassa olisi ollut kiva kävellä, mutta sää oli kolea ja seuraavana aamuna sateinen, joten se jäi nyt väliin. Oli kuitenkin hienoa päästä tänne, koska olin siitä jo pidempään haaveillut :)

Vastaanotto oli ystävällinen tervetulomaljojen kera, jotka saimme viedä huoneeseen. 

Huone oli viihtyisä. Tämä sijaitsi sivurakennuksessa koska itse linna oli aivan täynnä. Nyt en muista enää tämän rakennuksen nimeä, höh. Pehtoorila...ehkä, ehkä ei. 

Hotellissa olisi ollut myös illallista, mutta listassa ei tällä kertaa ollut mitään meitä houkuttelevaa, niinpä lähdimme käymään Hämeenlinnan keskustassa Piparkakkutalossa, jota olimme vähän alustavasti jo suunnitelleetkin. Näköjään pääruoka jäi kuvaamatta, mutta jälkkäristä sentään on kuva, nam. 

Mun jälkkäri, creme brulee.

Teron jälkkäri, olikohan tää brownie...

Niin ja käytiin myös Wetterhoffilla, jonne törsäsin Terolta saamani synttärilahjakortin ja tämmöiset ihanuudet sillä ostin. Aina niin ihanaa Malabrigoa.

Violetista langasta tuli heti huivi, punaisesta vähän myöhemmin pipo, mutta kirjava lanka vielä odottelee puikoille pääsyä. Siitäkin tulee ehkä pipo, mutta vielä en ole päättänyt minkälainen. Onneksi syksyyn on aikaa ;)

Vanajanlinnasta sunnuntaina kotimatkalle lähtiessä mentiin käymään paikassa, jonne oon hingunnut päästä jo useamman vuoden, nyt koitti senkin aika. Paikka oli Metsäkylän navetta, jossa on kaikkea ihanaa vanhaa tavaraa lähinnä talojen kunnostukseen/remontointiin, alpakoita ja tietysti lankaa. Kuin ihmeen kaupalla sain pidettyä näppini erossa langoista, tai en nyt langoista, mutta lompakko pysyi visusti käsilaukussa :D 

Edit. Ihmettelin kun tätä postausta tein, että ihan kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan, no eipä...mitä nyt muutama kuva ja osa reissua, voi tätä päätä. Muokkasin tätä postausta nyt sitten "vähän".

Pukkilan puikkopäivä 11.8.2019

Pääsin jälleen osallistumaan puikkopäivään ja ainahan siellä viihtyy. Tällä kertaa menin tosin yksin, oli vähän outoa, mutta kyllähän siellä juttuseuraa riitti ja näkyi tuttujakin. Mukana oli tällä kertaa mm. Anu Pensola lankoineen. 

Sanna Vatanen BÄÄ-kirjojensa kanssa. 

Tietysti Lentävä lapanen. Kuva vähän huonosti valottunut. 

Ja olikohan nämä ILO Knitting shopin lankaa, nyt en oo varma, mutta ihania lankoja kumminkin. 

Ja Handun ihanat langat olivat pihalla autossa ja siitä jäi näköjään kuva ottamatta. 

Porukkaa oli taas tupa täynnä ja ruoka oli hyvää. 

Mä olin melkein luvannut itselleni, etten osta yhtään lankaa, mutta koska oli mun nimipäivä, niin ostin itselleni nimpparilahjaksi yhden vyyhdin, mutta olihan tää nyt poikkeuksellisen vähän, aina oon tullut Pukkilasta paljon runsaamman saaliin kanssa kotiin ;)

Tää on ihanaa "farkkulankaa" tai haalistuneet farkut tästä mulle tulee mieleen. Lanka on edelleen vyyhdillä, koska en oo osannut päättää teenkö tästä vaan sukat, vai keräänkö samaa lankaa eri väreissä lisää ja teen jotain isompaa. Onneks näissä langoissa ei oo parasta ennen -päivää niin näitä voi säilöä ja odotella sopivaa inspistä. Kiitos Ilu kun viitsit järjestää taas puikkopäivän :)

Paluu saaristoon

Lomailu jatkui ja lähdimme uudestaan saaristoon 30.7. Ensin menimme jälleen Paraisille ja siellä kävimme kalkkilouhoksen näköalapaikalla. Olipa huikeat näkymät! Vähän kyllä pelotti tämmöistä korkean paikan kammoa potevaa, hui!

Ensimmäinen majapaikka oli Nauvossa Västergårdin B & B, joka on viihtyisä paikka. Isäntäväki mukavaa ja ihanan rauhallista. Huoneet tilavia ja viihtyisiä.

Tämä kuva on Nauvon keskustasta. 

Illalla taas syömään tuttuun kivaan paikkaan, alkupalaksi tietysti Naffun etanapannut ja ruoaksi pizza puoliksi, koska ovat niin valtavia. Hyvää oli.

Aamupala Västergårdissa jossa oli taas isännän leipomaa herkullista leipää ja paljon muuta, aamupalalla jaksaa pitkään. Erikoista täällä on myös isännän tekemä seljankukkamehu.

Lähtiessämme kävimme vielä Nauvon keskustassa ja tietysti putiikki Vallmossa. Matka jatkui kohti Korppoota ja hotel Nestoria. Sanoinhan, että sinne vielä palataan :) 

Kun olimme majoittuneet lähdimme Nestorin omaan rantaan syömään mansikoita jotka olimme ostaneet matkan varrelta. Sää suosi meitä ja sitten tapahtui jotain odottamatonta...Tero polvistui eteeni ja kosi, menin kuulemma hiljaiseksi useammaksi minuutiksi, eihän tämmöistä tapahdu kuin elokuvissa... Oli varannut kuohariakin jonka oli salakuljettanut tietämättäni asiasta mitään. Siinä sitten nautittiin mansikoita kuoharin kanssa <3

Nämä käytiin ostamassa seuraavalla viikolla <3

Niin ja tässä se mekko josta edellisessä postauksessa mainitsin, mekko jonka kaavat piirsin ja leikkasin kankaan, mutta en ehtinyt ommella. Tykkään.

Ihanan päivän päätteeksi odotti meitä illallinen Nestorissa. Ruoka oli todella maukasta.

Aamupala oli myös hyvää ja kyllä jäi taas haikeus jättää tämä ihanuus taakse ja palata kotiin, täällä olisi viihtynyt toisenkin yön.

Viime kerralla ostin Nauvosta Vallmo-Aitasta nämä kauniit lasit, joihin sai samaan rahaan kaiverruksen, unohdin aiemmin laittaa näistä kuvan. Viinilasit on siis käsin tehty.

Kiitos muruseni ihanasta reissusta :)

Viime kesä se vaan jatkuu...

Ei näitä kai enää montaa ole rästissä.

19.7.2019 kävin rakkaan ystävän luona kylässä ja se oli sitten mukava päivä. Juotiin teetä, syötiin hyvin, vaihdettiin kuulumisia ja tehtiin tietysti käsitöitä. Heillä oli uusi grilli millä grillaattiin ulkona. Vähän raclette-grillin tyyppinen, muttei kuitenkaan ihan. Hyvää oli, kiitos siskoseni :)

Kokkola 23. - 24.7.2019.

Äiti on asunut lapsena mm. Kokkolassa, jonne Viipurista lähdön jälkeen parin mutkan kautta päätyivät. Äiti ei ole käynyt Kokkolassa sitten sieltä lähdön ja oli jo pari kesää puhunut, että haluaa vielä päästä Kokkolaan kun omin jaloin pääsee liikkeelle. Siellä me sitten etsittiin kaikki asuintalot joissa äiti oli asunut ja vanhan kirkon piha, kirkkohan oli joskus palanut ja sen tilalle rakennettu moderni versio, mutta piha sentään oli vielä entisensä rautaketjuaitoineen. Vesitorni oli myös paikoillaan ja koulu jota äiti oli käynyt ensimmäiset kouluvuodet. Majoituimme hotelli Nukkumatissa joka oli kiva paikka, vaikka kuuma meillä oli huoneessa. Ja kun Kokkolassa oltiin, pitihän sitä poiketa Paapiin myymälässä ostamassa vähän kangasta :)

Kiva että näitä vanhoja mainoksia on vielä jäljellä.

Vesitorni

koulu

27.7.2019 Katjulla oli ompelulanit ja se oli myös kiva päivä. Ihana piha oikein inspiroi ja olihan meillä kaikenlaista hyvää syötävää myös, niistä jäi kuva ottamatta.

Meillä oli rautaiset hermot omaava opettaja joka ei väsynyt mun loputtomiin kysymyksiin. Kiitos Eija-Riitta :) Sain myös kivan mekon kaavan, piirsin kaavan ja leikkasin kankaan, mutta en ehtinyt enää ommella aika riensi niin vauhdilla. Eija-Riitta sen näppärästi sitten ompeli. Jäi harmittamaan kun en voi nyt sanoa, että olen itse sen mekon ommellut ja kun olisi päässyt kokeilemaan saumuria ekaa kertaa elämässä, mutta sain kuitenkin kivan mekon, esittelen sen ehkä seuraavassa postauksessa. Sen verran jäi harmittamaan, että piti sitten kotona surauttaa lyhyt kesähame kun kangasta jäi sen verran. Ja se on tässä.

Seuraavaksi tuleekin taas postaus saaristosta :)