Blogitapaaminen Lankamaailmassa

Sain kutsun Lankamaailman blogitapaamiseen ja se oli eilen 28.10. kun kaupan ovet sulkeutuivat. Muutama tuttukin oli paikalla, mutta suurin osa porukasta oli mulle ihan uusia kasvoja. Oli todella piristävää päästä vähän ihmisten ilmoille ja kuulla monenlaista tarinaa. Keväällä kuulemma järjestetään toinen samanmoinen ja onhan sinne mentävä, niin mukava tuo tilaisuus oli. Markkinointipäällikkö Elina Urmas piti avauspuheenvuoron ja esitteli myöhemmin lankauutuuksia. Kehityspäällikkö, taideterapeutti  Merja Lieppinen kertoi värien merkityksestä. En tiennyt, että värit vaikuttavat ihmismieleen alitajuisestikin niin vahvasti. Olipa mielenkiintoinen esitelmä väreistä. Nykyään Lankamaailmassa langat ovat hyllyissä sateenkaaren mukaisesti, josta tulee rauhoittava vaikutus. Oonkin ihmetellyt miksi joissan lankakaupoissa tulee tunne, että ulos on päästävä ja mielellään äkkiä. Jos värit, eli tässä tapauksessa langat, ovat miten sattuu, tulee siitä kaoottinen olotila.

Elina Urmas

Ihania herkkuja oli tarjolla ja lopuksi saatiin vielä uskomaton tuotekassi! Siellä oli uutuuslankoja ja puikkoja ym. Iso kiitos Lankamaailman väelle kaikesta :)

Katju oli mun luona maanantaina kerintäopissa ja sain jo silloin aivan ihania silmukkamerkkejä! Ja eilen kun Katjukin oli blogitapaamisessa mukana sain vielä jotain uniikkia herkkua! Villaa villasta kuulemma, Katju sai Särmän kerityt villat. Katjun värikattilaan oli päässyt Pirtin kehräämön valkoista ja harmaata villaa. Väri on "Deep love" ja sitä on 210 g. Täähän sopi mun rakkausteemaan, koska T on mun rakkauden kohde ja kyllä se taitaa olla just sitä deep lovea ;) Kiitos Katju suurenmoisista tuomisista, kyllä mä tässä "kaupassa" sain niin paljon enemmän että huhhuh. Olispa ihana päästä heti kehrustelemaan tuota uutta ihanuutta, mutta kun tässä on näitä hys-hys -juttuja ym. pakollista, niin ei ehdi vielä ei. 

Silmukkamerkit suloisessa pussukassa.

Kello viiden tee

Keskiviikkona Katju oli pyytänyt pienen porukan Teehuoneen avajaisiin ja mulla oli kunnia päästä mukaan. Niinpä matkasin kohti vanhoja kotikontuja, reitti oli tuttu ja olipa kivä päästä vähän tuulettumaan. Johan sitä vallan mökkiintyy jos ei nenäänsä missään näytä. Huvimaja oli kovan työn jälkeen päässyt paraatipaikalle ja siinä se seisoi ylväänä. En ole kauniimpaa huvimajaa nähnyt. Tarjoilut olivat ihanat, teeleipiä ja skonsseja lisukkeineen ja tietysti sitä teetä, eikä mitä tahansa teetä! Aivan ihanaa Kusmin manteliteetä, ihan uusi tuttavuus mulle. Sitä täytyy saada kotiinkin.Viimeistään sitten kun kauppasaarto on purettu. T on asettanut mulle sellaisen, ja onhan se ihan järkevää kun ei tuo olematon palkka meinaa riittää edes pakollisiin menoihin. On mulla viisas mies. Ja hyvä niin, tasapainottaa vähän tämmöistä uuheloa joka kävelee ovia päin.

Kristiinan tunsin tietysti ennestään, Outin olin nähnyt kerran vuosia sitten, Mari, Anu ja Marsu olivat uusia tuttavuuksia, mutta hyvinhän se juttu luisti. Kiitos illan emännälle onnistuneesta illasta ja kiitos tietysti myös koko seurueelle. Ilta oli mitä mainioin. Illan hämärtyessä laitettiin tunnelmavalaistus ja hyvin näki neuloa. Tässä huvimajassa on nimittäin sähkötkin.

Flunssan kynsissä

Iskihän se flunssa sitten tännekin kyntensä, vaikka luulin säästyväni siltä. Oon altistunut jo monta kertaa flunssapöpölle, enkä oo sitä mitenkään yrittänyt edes varoa, tulee jos on tullakseen, ja tulihan se. Senhän nyt voi saada vaikka ruokakaupasta, että ei siltä voi välttyä. Toivottavasti tää on pikkupöpö eikä sellainen megaluokan, mikä mulla viimeksi oli joskus alkuvuodesta muistaakseni. Silloin iski (monen vuoden jälkeen) kuumekin ja olin ihan poissa pelistä viikon päivät. Astmaatikolla se helposti änkeytyy keuhkoputkiin ja sitten tarvitaan kunnon tropit. Nyt on vielä riittänyt ahkera niistäminen ja kuumien troppien kittaaminen. Sitruuna ja hunaja on päivän sana. Inkiväärikään ei olisi pahitteeksi, mutta lähde nyt sen takia täältä perämetsästä kauppaan. Onneksi vielä sentään jaksaa puikkoja heilutella.

T rakastaa mätiä ja kun mä rakastan T:tä, niin tein hänelle pieniä mätileipiä. Alla Realia, sitten smetanaa, punasipulia ja päälle tuhdisti mätiä. Näissä on nyt kirjolohen mätiä. Hyviä kuulemma olivat. Itse en ole mädin ystävä, mutta maistoin sentään. Aamiaisella T söi vielä loput mädit paahtoleivän kanssa.

Mä sainkin sitten eilen illalla herkku-illallisen. Valkosipuli-mustapippurituorejuusto-kermaperunoita, porsaan filettä ja ai että oli hyvää. Kyllä T on loistava kokki. Onneksi se oli eilen, koska nyt on nenukka niin tukossa etten olis kunnolla maistanut ja se olis kyllä ollut harmi.

T on saanut tässä kesän-syksyn aikana kahdet sukat, kaksi pipoa ja nyt oli vuorossa tossut, kaksin kappalein tietysti, toiset omaan kotiin ja toiset jäi tänne mun luokse.

Lankana Dale garnin Dale Hegre + valkoinen hahtuva (Pirtin) ja harmaa hahtuva omasta lampaasta. Tuplapaksuiset niin kestää pidempään ja on ainakin lämpimät.

Meidän S-marketista saa näköjään tämmöisiä turilaita. Viiru rakastaa niiiiin kaikkia kasseja ja niihin on aina tungettava vaikka ei ihan mahtuiskaan.

Vanhan rouvan uusi elämä

Tein kaupat kesällä yhdestä rukista näkemättä sitä, luotin tuttavan sanaan, että rukki on toimintakunnossa. (Kaupat ja kaupat, en mä sitä ole vieläkään maksanut).Oli sitä joku kehrääjä kuulemma testannut ja toimivaksi todennut. Mun on pitänyt hakea se tuosta naapuripitäjästä jo aikaa sitten, mutta kun elämässäni vaikuttaa nykyään tuo "aikasyöppö" T, niin moni asia on jäänyt tekemättä. Oikeesti aika kuluu siivillä ja T:n kanssa me aina ihmetellään, että mihin aikaa katoaa! No niin, mutta asiaan.... Tuttavani soitti lauantaina, että hänpä tuo rukin mulle kun on tulossa tänne suunnalle. Kieltämättä vähän jännitti, että millainen kapistus sieltä tulee ja mitä sitä on taas tullut luvattua...hoh. Kannatti näköjään luottaa toisen sanaan :)

Ulla-rouva on 103-vuotias ja ilmeisen hyvin pidetty. Todella siistissä kunnossa ja osat ovat ehjiä. Ja mitä vartenko mun on pitänyt saada sitten toinen rukki?!? No sitä varten kun aiemmin hankkimani rukki on ns. pikku-rukki ja sillä saa tehtyä ainoastaan aika ohutta lankaa, koska lyhdyn hampaat ovat niin pienet. Ja tunnetusti allekirjoittanut kun ei ole hirmu ohuen langan ystävä. Mun huusholliin ei kahta rukkia mahdu, joten ilmeisesti joudun vanhan suloisen rukkini myymään, nyyh. Haikeus iskee jo pelkästä ajatuksesta, onhan se ollut mulla jo seitsemisen vuotta. Ensin tietysti täytyy testata Ullaa enemmän, että miten kehräys ja kertaus sujuvat ym. Oonhan mä tänään jo koeajot huristellut, mutta täytyy enempi polkea, että voi antaa lopullisen "tuomion". Naru piti kyllä vaihtaa, vanha oli liian paksu ja heitti itsensä koko ajan irti. Onneks mulla oli sopivaa pellavanarua vielä jäljellä. Tämänpäiväisen perusteella täytyy kyllä sanoa, että Ulla rullaa hyvin. Toivottavasti sama suuntaus jatkuu :)

Lopuksi vielä kuva ruusuista jotka sain tiistaina. Naapurikylän tuttu antoi ne kihlauksen johdosta. Ihmeen hyvin ovat säilyneet. Kiitos Mirja :)

Kässäilyä keskellä päivää

On tää etätyö vaan mahdottoman mukavaa, voi vaikka keskellä päivää kahvitella ystävien kanssa ja neuloskella. Tietysti pitää sitten tehdä tunnit jossain vaiheessa ja venyihän se päivä sit iltaan työn parissa, mutta sehän sujui kuin tanssi kun oli hyvä mieli. Katju ja Kristiina kävi lammaksia paijailemassa ja mä sain ihan ylenpalttiset tuomiset! Olihan se jo vähän liikaa, mutta en valita, ihanat tuomiset kertakaikkiaan! Kiitos tytöt :)

T:n siskon kanssa vaihdeltiin lauantaina vähän reseptejä ja pitihän mun päästä heti kokeilemaan uutta ohjetta. Sitruunapaistos oli mielenkiintoinen uusi resepti mulle ja kyllä se oli niin hyvää mitä mulle oli luvattu :) Tajusin jossain kohtaa, että ai niin, olis voinut ehkä ottaa kuvankin siitä, mutta siinä vaiheessa se oli vähän myöhäistä. Mä oon aina sanonut, että mulla on kokeileva keittiö ja nyt Katju ja Kristiina joutuivat koekaniineiksi. Kaikille se tuntui maistuvan :)

Ja tässä mun iki-ihanat tuliaiset! Katju toi Vironvillaa uudessa sävyssä ja väri oli mieluisa. Ekologinen "pata-pata" -lappu ja lurpsis Omar-karkkeja!!! Uuuh...mä oon napsinut niitä jo luvattoman paljon, mut mä en mahtanut itselleni mitään... Kiitos Katju :)

Ja eikä siinä vielä kaikki... Kristiina toi myös ihania aarteita.Hauska lammasaiheinen keittiöliina, Minna Immosen kalenterikuvia joista voi tehdä kortteja tai vaikka pikkutauluja. Kristiina tietää, että mä tykkään Immosen piirroksista ja oon saanut niitä aiemminkin. Pieni peltirasia on suloinen, siihen saa vaikka silmukkamerkkejä tms. pientä tarveaineistoa ja sitten oli vielä kissa-aiheiset HiyaHiya:n pikkusakset! Kiitos Kristiina :) Mistä nää keksiikin näin kivoja tuomisia?!?

Kiva kun kävitte mua piristämässä ja tulkaahan vastakin!

Sadonkorjuuta...?

Näin sadonkorjuun aikaan mielen valtaa hämmennys. Mikä sato? Onko siinä jotain korjattavaa? No on sikäli, että ensi kesänä voisi asiat olla paremmin. Omenapuu kyllä kukki, samoin kirsikkapuu, ainoatakaan omenaa ei puuhun ilmestynyt. Kirsikkapuu ei ole tehnyt, kahdeksana vuotena kun olen tätä tonttia asuttanut, ainuttakaan kirsikkaa joten se ei hämmästyttänyt mua tänäkään vuonna. Viime vuonna omppuja tuli peräti 7, nuori pyy kyseessä, mutta olishan tuon määrän nyt toivonut vaikka tuplaantuvan, vaan kun ei. Kesäkurpitsoja on vasta nyt alkanut kypsyä, yksi on syöty ja tässä sitten loput...hoh. Loput ovat mädäntyneet jo ihan poikasina.

Ekan kerran kokeilin paprikaa, tosin taimi ostettu puutarhasta kuten kesäkurpitsankin (koska kesäkurpitsan, avomaankurkun ja herneen esikasvatus meni pepulleen), tässä tulos...pari tulitikkuaskin kokoista paprikaa tai oikeastaan paprikan alkua. Kuva valehtelee, minä en.Maistuukohan nää edes miltään!

T:n luona viime viikonloppuna nostettiin loput perunat, no niitä ei ollut sentään myyrä vienyt. Joku lohtu sentään. Komeita perunoita olivatkin ja hyvänmakuisia.

T:n siskolta sain kauan kaipaamiani puutarhavadelman alkuja, laji on Maurin makea. Heidän tontillaan näitä söin ja hyviä olivat. Marjat suuria ja makoisia. Niitä odotellessa... Saas nähdä tuleeko jo ensi kesänä vattuja omalle pihalle. Kovin ovat vielä heiveröisiä ja harvassa, mutta nämä kuulemma leviävät nopeasti.

Tällä viikolla on ollut suhteellisen lämmintä ja suuria päiväperhosia on lennellyt pihalla.On ne vaan niin kauniita.

Amiraali

 

Suruvaippa

Mä oon aina halunnut tehdä Jacques Cousteau -pipon, vaan eipä mulla oo koskaan ollut miestä, joka olisi pipoa juuri käyttänyt. Nytpä on. T pyysi, että tekisin hänelle pipon, no mä tietysti heti ehdottamaan Cousteau-pipoa! Pyysin katsomaan kuvan netistä, että kelpaisko sellanen ja sehän kelpas. Ja mähän tein, kaksin kappalein, kumpaankin kotiin omansa. Harmaan T otti tänään mukaansa ja vihreä jäi tänne mun luo.

Lanka: Teeteen Sara
puikot: 4.5
silmukat: 120
ohje: täällä

T:n siskon synttärit oli perjantaina ja eilen käytiin heillä syömässä ja kahvittelemassa. Mä ajattelin, että teen lahjaksi kämmekkäät ja vastaanotto oli ilmeisen tyytyväinen. Iloinen huudahdus "mistä sä tiesit", lämmitti kovasti mieltä. Tulivat kuulemma todella tarpeeseen :)

Lanka: Cataluna (Lankamaailma)
puikot: 3 (isompikin olisi voinut olla)
silmukat: 40

Kesä kuvina

Ollaan täällä hengissä, vaikka hiljaiselosta voisi muuta kenties päätellä. Elämä on ollut koko kesän aikamoista haipakkaa, niin eipä tässä ole juuri koneen ääreen ehtinyt, paitsi työasioissa. Nyt tuleekin aikamoinen pläjäys kerralla nieltäväksi. Jaa-a, mistähän sitä aloittais, kun ei itekään muista mikä oli milloinkin. Noh, ainoa joka mun lisäksi tietää aikajärjestykset kesän riennoille on T, mutta lohdullista tässä on se, että hyvä muisti ei kuulu hänen vahvuuksiinsa...köh. Nähtiin sattumalta töllöstä eräs jakso Suomen paras leipomo -ohjelmasta ja kohteena Turun seutu. Käytiinhän me Turussa jo kerran aiemminkin, mutta  ohjelmaa katsoessa tuli sellainen tunne, että Junnilan kristallipitkoa on päästävä maistamaan ja samoin MBakeryn leivoksia. Niinpä eräänä kesäisenä lauantaina suuntasimme auton nokan kohti Turkua ja kauppahallia. Kristallipitkon puolikas lähti kotimatkalle mukaan, mutta MBakeryn kahvilassa piti käydä kaffella. Siellä selvisi, että MBakery oli valittu Suomen parhaaksi leipomoksi, sitä me ei etukäteen tiedettykään. Hirveästi tuo voitto ei ihmetytä, sen verran suurta herkkua maistamamme leipomukset olivat! Otettiin puoliksi vuohenjuustopiirasta ja suussa sulavaa vadelmaleivosta ja kahvit. Molemmissa oli maut kohdillaan. Sinne mennään toistekin. Kristallipitko oli myös todella hyvää ja mehevää.

Turun kauppahalli

Kiva kun leivonnaiset sai puoliksi, kokonaisesta olis varmaan tullut liian täyteen. Torilla piipahtamisen jälkeen suuntasimme Aurajoen rantaan. Päivä oli kaunis ja sinne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa.

T on saanut kesän aikana parit sukat ja T:n kissa Jäppine sai oman makuualustan, joka on tietysti ehtaa villaa. Westankärr gårdin tilan lankaa, Kemiönsaaresta. Molemmat pojat olivat ilmeisesti tyytyväisiä.

Lankana Janne.

Lankana Ville ja laaduntarkkailija asemissa.

Onks tää mun vai?

Tää on ihana!

Sitten päästäänkin jo syyskuun puolelle kaiketi. T:n synttärit oli 4.9. ja niitä vietettiin mun luona 5.9. T:n sisko ja miehensä tulivat kahvittelemaan ja toivat suussa sulavaa savumakrillia, jonka olivat samana aamuna itse savustaneet. Se loppui ihan liian kesken! T ei oikein perusta täytekakuista, joten tein hänen toiveestaan sitruunajuustopiiraan ja lihavoikkukakun.

Kyllä on onni saada olla miehen kanssa joka kokkaa! Ja hyvin kokkaakin! T laittaa mielellään ruokaa ja tekee paljon parempaa ruokaa kuin mä. Vaikka ainahan toisen tekemä on parempaa kuin omat pöperöt. T:n erikoisuus on supermaukas kukkakaalipyre. Se menisi hyvin lihan tms. lisukkeena, mutta ihan näinkin, vähän niinku keittona. Mun oli saatava kokeilla Anu Harkin porkkanalevitettä ja se oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus, ohje täältä.Kukkakaalipyre piti olla alkuruoka, mutta tultiin niin täyteen, että jätettiin pääruoka seuraavalle päivälle. Broiskua, bataattia, kesäkurpitsaa, T:n siskon tekemiä ihania säilykepunajuuria sekä itse viljelemiään sipuleita. Nam!

Oon kuullut paljon kehuja Keppana Kellarista ja olin käynyt siellä kerran pikaisesti ja ruoan tuoksu oli niin hyvä, että olin ajatellut mennä sinne joskus syömäänkin. Toista kertaa ei vissiin tarvii mennä. Pihvi ja ranskikset oli kyllä todella hyvät (vai olikohan osasyy siinä, että mun oli tehnyt kunnon pihviä mieli jo niiiin kauan), mutta kasvikset...jäähtyneitä keitettyjä sekavihanneksia! Eikä se pihvikään ihan kuumaa ollut.Voiko tylsempää enää olla. Olihan siinä vähän kurkkua ja tomaattiakin, mutta esim. uunikasvikset olis ollut aika helppo ja edullinen vaihtoehto, mutta huomattavasti maukkaampi. Tunnelmaa häiritsi kymmennittäin parveilevat banaanikärpäset jotka yrittivät tunkea neään, silmiin ja suuhun, yök! T:n tyhjän olutlasin sisälle niistä meni osa ansaan ja laitettiin äkkiä lasinalunen päälle, mutta oli niitä silti häritsevän paljon. Ei kiva. Kotiruoka kunniaan :) Ainakin T:n tekemä...

Keppana Kellarin ruoka-annos.

On täällä muutakin kässää valmistunut kesän aikana, tässä niistä osa. Nämä tossut ja laukku tilattiin multa ja menivät kuulemma häälahjaksi.

Siilit alkavat olla kohta syyspuuhissa, nämä piikikkäät ovat tosin talvella parhaimmillaan. Lankana Janne ja turkki  Sirdar Foxya. Isommat aikuisen kokoa ja pienemmät 130 cm. Sateisena päivänä ei kyllä saa kunnon kuvaa sisällä ei sitten millään!

Siileistä päästäänkin sopivasti aasinsiltaa pitkin muihin eläimiin. T:n keittiössä oli samana päivänä kahteen otteeseen lepakko! Kyllä mä niitä ulkona olen nähnyt kotipihallakin, mutta että keittiössä! Voi toista söpöläistä. Mysteeriksi jäi mistä ne olivat keittiöön lennähtäneet.T vei ne pihalle kuusen oksalle. Kuva vähän epätarkka, lepakko lensi olkkariin ja yritin ottaa siitä kuvaa sohvalla keikkuen.

Eräänä aamuna odotti tämmöinen näky lampaiden vesisangossa. Päästin sampin vapauteen.

Eräät osaa kyllä ottaa rennosti ja viettää kirjaimellisesti kissan päiviä.Viiru makoili pitkin pituuttaan matolla mun lähellä. Kissat muka itsenäisiä, kyllä tää tyyppi on ainakin niin seurallinen että.

Loppuun muutama lammaskuva kesän karitsoista. Hannu ja Kerttu (Hannu vaaleampi).

Usko ja Toivo.Hassua miten veljeksillä voi olla niin erilaiset turkit! Uskolla vaaleanruskea lyhyt kihara ja Toivolla laineikas tumma ja pidempi villa. T keksi nimet ja olin ensin vastaan, mutta sitten ajattelin, että sehän on tosi loogista...Touho oli vielä niini pieni kun astui Sokrun, että mietin tuleekohan tosta mitään, ei taida reppana yltää. En usko, että onnistuu, mutta toivotaan parasta. No yltihän se ;)

Huh mikä postaus, johan tässä olis ehtinyt sukan kutoa! No mutta nyt kun tää on tehty, voinkin mennä sohvalle neulomaan T:n pipoa. Vähäksi aikaa ainakin. Pitäis kohta mennä pihahommiin, vatun taimet odottaa maahan pääsyä, sain ne T:n siskolta :) Niin ja maa-artisokat ja valkosipulit...