Saaressa Kristiinan luona

Aloin jo huolestua etten ehtisi tänä kesänä Kaunissaareen Kristiinan luo ollenkaan, mutta loman loppumetreillä sentään ehdin kuin ehdinkin! Oli luvattu ukkosta, mutta säätä uhmaten päätin lähteä matkaan. Aamuherätys oli varhain, mutta kyllä sitä ihmeesti jaksoi viiden tunnin unillakin painaa. Aamulautta lähti klo 9:30 Vuosaaren laiturista ja matka taittui nopeasti. Aikamoista keikkumista oli menomatka. Yritin lukea paatista ottamaani lehtistä, mutta eihän siitä mitään tullut, neuloa sentään pystyi.

Sää vaikutti lupaavalta ja auton mittarikin näytti +14 jo aikaisin aamulla, mutta kuinkas sitten kävikään. Villasukkia olisi tarvittu päivän mittaan. Sinne jäi Vuosaari ja mantere!

Vähän jännitti, että onkohan teltan haltija paikalla, mä kun en oo koskaan ilmoitellut tulostani, mutta olihan se Kristiina onneksi paikalla. Pieni jännitysmomentti on siis aina olemassa. Eihän se mitään jos tulisin läheltä, mutta reilu tunnin ajomatka autolla ja siihen vielä tunti paatissa, niin olishan se ikävää mennä "turhaan". Onhan siellä tietysti kiva retkeillä muutenkin, mutta Kristiinaa menin kuitenkin pääasiassa tapaamaan, niin hyvä kun oli paikalla. Kauppalaivalla käytiin ostamassa kahvileivät ja jädet, sitten syötiin iltasella grillattua bataattia ja makkaraa, jälkkäriksi grillattua banaania ja vaahtokarkkeja ja ne huuhdottiin alas tietty Kokiksella! Nam! Sitten oltiinkin vatsat pinkeinä.

Tuuli oli kova ja aallot löi kohinalla rantaan sillä puolella saarta missä Kristiinan teltta on, mutta yhteyslaituri sijaitsee toisella puolella ja siellä oli lähes tyyni ilma. Ihan lopuksi alkoi sataa tihuuttaa, mutta onneksi ei kaatamalla tullut vettä niskaan. Pieni sade ei haittaa.

Vasemmassa reunassa näkyy yhteyslaituriakin. Kyllä tää Suomen kesä on ollut todella epävakainen! Laivan henkilökunta kertoi, että kun olivat käyneet päivällä Söderskärin majakalla niin aallokkoa oli ollut niin paljon, että laivan baarikaappikin meinasi lähteä lentoon, olivat joutuneet pitelemään siitä kiinni ja kaapin sisältö meni sekaisin ja osa pulloista jopa rikki...että ei sitten ihan vähän tuullut.

Kiitos Kristiina kivasta päivästä ja nähdään taas :)

Love is in the air...

Kyllä tää lomalaisen elo on kiireistä aikaa kun ei meinaa ehtiä blogia edes päivittää. Noh, onhan tässä mun elämässä tapahtunut muutoksia viime aikoina, että selittäähän sekin jotain...köh. En oo uskaltanut julkisesti asiasta juurikaan laulella, ettei kävis taas "huonosti". Mutta nyt, rohkea rokan syö. Jos sitten tulee henkisesti turpaan, niin sitten nuollaan haavoja ja ystäväthän on siinäkin asiassa korvaamattomia kun jaksavat mua aina tukea ja tsempata. Asiaan siis...kesän kynnyksellä mun elämään astui mies aika lailla puskista, en osannut odottaa tällaista ihmettä, mutta niinhän ne viisaammat on sanoneet, että rakkaus tulee kuin roska silmään, yllättäen ja kun sitä vähiten odottaa. No niin tässä on nyt käynyt. Herra T on tullut elämääni, toivottavasti jäädäkseen.

Ollaan vietetty T:n kanssa aikaa välillä hänen luonaan ja välillä mun luona. Maanantaina teimme retken Turkuun ja se olikin mun loman kohokohta. Mielettömän ihana päivä ja näin paljon uutta ja ihmeellistä. En olisi uskonut, että päivästä tulee niin upea. Ensin suuntasimme kohti Luostarinmäen käsityöläismuseoaluetta. Siellä oli ikään kuin aika pysähtynyt, torpat oli kauniita ja niistä oli pidetty hyvää huolta. Työnäytöksiä olisi voinut olla toki enemmänkin, mutta olin tosi tyytyväinen näilläkin eväillä. Ensin käytiin savenvalajan pajassa. Hän oli mukava ja kertoi paljon mielenkiintoisia asioita työstään.

Suutari teki kenkiä perinteisellä menetelmällä.

Kuvia pihalta ja sisältä eri taloista.

Tämmöistä kivikattoa en oo kyllä aiemmin nähnyt missään!

Aikuisten ja lasten kangaspuut. Nämä ovat edelleen käytössä. Isoilla kangaspuilla kudotaan parhaillaan kangasta josta tulee asu kun nyt vaan muistaisin kenelle... Lasten kangaspuissa on kapeaa liinaa tekeillä.

Museoalueelta suuntasimme keskustaan lounaalle. Pikku Torre oli kiva paikka ja ruoka oli hyvää. Söin avokado halloumi -salaatin ja se kannatti. Olin jo syönyt osan salaatistani kun tuli kamera mieleen, että se annos jäi sitten kuvaamatta...

Lounaan jälkeen päätimme lähteä linnaan. Se oli huikea kokemus, olin positiivisesti yllättynyt. Tosin jalat huusivat armoa loppukierroksesta, niitä portaita nimittäin riitti, eikä mulla reppanalla ollut oikein asiaan sopivat kengät matkassa. Alun perin meidän ei edes pitänyt linnaan mennä niin en ollut varautunut. Aina pitäisi kyllä laittaa varoiksi hyvät kengät jos vaikka tulee yllätyksiä matkan varrella, no mutta hengissä ollaan kuitenkin ;)

Herra T ja Turun linna.

Toinen linnan kirkoista.

Vielä viimeinen kohde (ennen jätskikiskaa) oli Tuomiokirkko. Sekin oli vaikuttava joskin aika pimeä sisäpuolelta.

Kirkolla on kokoa ja näköä.

Kristiina Maununtyttären hauta (?).

Porvoon reissu

Oho, tää onkin jo kolmas postaus samalle päivälle...no kun kerran nyt koneen ääreen parkkeerasin niin menköön samalla rutistuksella.

Eilen oltiin tytöt kolmessa polvessa Porvoossa. Ensin käytiin Brunbergin tehtaalla kun Meri halusi siellä piipahtaa. Mun ja äidin ei pitänyt sieltä mitään ostaa, mutta niinhän siinä kävi, että Meri osti yhden pussin Alku-karkkeja ja me mummon kanssa sitten hiukka enempi, noh osa oli kyllä tuliaisia... Sieltä suunnattiin vanhaan kaupunkiin jossa olikin melkoinen väentungos. Skafferissa oli pakko käydä ja tarttuipa yhdestä kaupasta mukaan yksi joululahjakin, eräälle perhosista pitävälle ;) Skafferista ostin kahvia ja 200 g mansikkatoffeeta, joita en näköjään kuvannutkaan. Niin ja pitihän sitä Tekstiiliteollisuuden myymälässä käydä ostamassa muutama kerä lankaa ja parit puikot. Samaisesta paikasta sisustuspuolelta löytyi ihana keraaminen tiskiaineputeli jollaista oon havitellut jo kauan. Sekin jäi näköjään kuvaamatta.

Koska kaikki ruokapaikat olivat tupaten täynnä ja sisällä oli joka paikassa niin kuuma, päätimme suunnata hieman kauemmas tungoksesta. Löysimmekin viihtyisän ruokapaikan Rafaels steak housen jossa ilmastointi pelasi ja muutenkin paikka vaikutti kivalta. Meille kerrottiin heti kättelyssä, että ruokaa joutuu odottamaan lähes tunnin, mutta tyydyimme siihen. Tällä kertaa odotusta ei ikävä kyllä palkittu, ruoka oli mitäänsanomatonta. Nälkä lähti kyllä, mutta vaikka alun perin olimme harkinneet jälkiruokaa, ei sitä enää tehnyt ruoan jälkeen mieli. Äitini ruoka oli hyvää (maksaa ja perunamuusia), mutta Merin kana ei maistunut kuulemma miltään ja annoskin oli naurettavan pieni. Mun burgerannos näytti hyvältä, mutta mutta...ranskikset olivat täysin mauttomia ja burger kuiva käntty. Kyseessä oli kuitenkin vähän hinnakkaampi paikka, niin olisin odottanut hieman parempaa ruokaa. Tällä kertaa hinta-laatusuhde ei ollut todellakaan kohdillaan. Eihän se nyt pahaa ollut, mutta jäi kyllä aika valju fiilis, kun yleensä hyvän ruoan jälkeen jää hyvä mieli. Että sinne ei tartte toista kertaa kyllä mennä. Mäkkärin purilainen olisi ollut maukkaampi, että eiköhän se kerro jotain...

Lopuksi kävelimme takaisin vanhaan kaupunkiin kahville ja jälkkärille. Kahvila Helmi vaikutti todella viihtyisältä paikalta, mutta oli yllätys yllätys täynnä vaikka väki oli jo selvästi vähenemään päin koska osa puodeistakin oli jo kiinni. Niinpä menimme vastapäiseen Klockaniin ja join siellä laten ja söin Runebergin torttua. Merin valitsema sitruunajuustotorttu näytti herkulliselta, mutta kun Runebergia saa niin harvoin, niin valitsin sen. Sitten alkoi kotimatka ja sadekin jossain vaiheessa. Onneksi päivä oli kaunis.

Karitsoja!

Vajaa 2 viikkoa sitten syntyivät ekat karitsat, viikon etuajassa, voi että ne oli pieniä!!! 3 vrk iässä ne punnitaan ja silloinkin olivat vasta 2.6 ja 2.9 kg, eli syntymäpainot ovat olleet noin 1.5 kilon luokkaa, miniatyyrikaritsoja siis! Täällä odotellaan jo seuraavia syntyviksi päivänä minä hyvänsä. Sokru on viimeisillään tiinenä ja näyttää siltä, että kyljet repeävät kohta. Montakohan sieltä mahtaa tulla. Veikkaisin kolmea jättikaritsaa tai sitten nelosia...hui!

Tässä oli Aliisan ekat karitsat jotka syntyivät niitylle kun tulivat etuajassa. Onneksi kaikki oli mennyt hyvin. Aliisa ilmeisesti päätti säästää mua enemmältä stressiltä kun kyläpäivät olivat just ohi ja tämä täti oli vähän poikki. Onneksi luonto hoiti kaiken hyvin. Näistä ensikoista kun ei aina tiedä. Hannu ja Kerttu, olkaa hyvät.

Hannu muutaman tunnin ikäisenä.

Kerttu

Krouvin kyläpäivät 2015

On tää lomalaisen elo kiireistä kun ei ehdi edes blogia päivittää... Parit postaukset tulee nyt peräkanaa, mutta ei voi mitään.

Meidän oman kylän suurin tapahtuma Krouvin kyläpäivät eli vanhanajan käsityöläismarkkinat oli 4.-5.7. Tämä oli jo 11. kerta, tosin nykyään ne ovat joka toinen vuosi aiemman jokavuotisen tapahtuman sijaan. On niissä niin kova homma, se alkaa jo edellissyksynä ja varsinainen voimankoitos kestää kolmisen viikkoa alun järjestelyjen ja lopun siivoamisen ja purkutöiden puitteissa. On se kuitenkin vaan niin mieluisa tapahtuma, että kyllä sen jaksaa pakertaa. Aiemmin meillä oli korvikekahvila kun teemana oli pula-aika, nyt teemana oli vilja ja korvikekahvila oli muutettu pannukahvikahvilaksi. Pannukahvi olikin tosi hyvää. Lissu oli leiponut kahvilaan pannukakkua ja mä tein kauralastuja. Olihan meillä muutakin ruokaa toki tarjolla. Krouvin ravintolassa oli kasvisohrattoa ja sillilautanen, kahvipisteestä sai makkaraa ja tavallista kahvia ym. Lettupisteessä paistettiin lettujen lisäksi vohveleita ja tietysti kuten aiempinakin vuosina Aksun soppatykki tarjosi antejaan.

Paljon oli taas työnäytöksiä ja myyntikojuja. Mä tuttuun tapaan tietysti kehräsin pitsinnyplääjien kanssa. Nyt on jo sovittu, että ensi kerralla mä saan kehrätä ulkona kojussa, luokassa oli niin kuuma. Ensi kerralla tietysti on kylmät kelit...haha!

Edit: Mun raidallinen mekko on teetetty Pienessä nappipuodissa Riihimäellä. Eikä hinta päätä huimannut! Kankaan ostin Eurokankaasta jämäpalana ja riitti nipin napin mekkoon. Essu oli jo ennestään. Mun entinen mekko oli liian paksu/kuuma ja halusin jotain kevyempää ylle, josko taas on lämmin keli. Se kannatti. Samalla rykäisyllä tilasin kesämekon ja se pitäisikin käydä lunastamassa samaisesta paikasta. Sanna on niin avulias ja mukava ja on se kiva kun voi tilata melkein mitä vaan :)

Pannukahvikahvila

Myyntikojut

Työnäytöksiä

Karitsat olivat vatsat pinkeinä kun lapset syöttivät niitä innoissaan :)

Komeita kaneja oli myös paikalla.

Mä kehräämässä.

Äidin ylpeys

Jälleen on vierähtänyt aikaa...joka päivä ajattelen, että huomenna teen päivityksen ja en sit kuitenkaan ehdi! Onhan tässä tietysti kauheasti puuhaa kun kyläpäivätkin lähestyy. Meidän kylällä on joka toinen vuosi Krouvin kyläpäivät ja mä oon siellä kehräämässä. Valmistelut on olleet käynnissä jo jonkin aikaa ja taas uhkaa loppua aika kesken omien tekeleiden kanssa. Pihatöitä täytyisi ehtiä tehdä ja puuhommia, onneks on enää 2 viikkoa töitä ja sit pääsee kauan kaivatulle kesälomalle. Täytyy vielä vähän jaksaa pinnistellä.

Toukokuun lopussa rakas tytärlapsi valmistui lähihoitajaksi ja olihan se valmistujaisjuhla äidille liikuttava tapahtuma. Mun "vauva" on kasvanut nuoreksi aikuiseksi jolla on järki päässä ja jalat maassa. Meri oli toivonut, että leivon mansikkakakun ja viime tingassa tuli lisätoive, pieni voileipäkakku. Joku sanoi, että "kiva idea noi Marianne-rakeet kakkua reunustamassa", just joo, olispa ollut puhe vähän aiemmin...mä reppana pyörittelin sokerimassasta ne pallot...eh. Ruusuja kokeilin tehdä ekan kerran ja kai ne suht koht onnistu, vihreät lehdet on kyllä tehty muotilla ja ne ovat marsipaania. Sokerimassakuorrutus osoittautui hieman haasteelliseksi saada asettumaan kakun päälle ja pientä repeilyäkin pääsi ikävä kyllä tapahtumaan...olis kannattanut ehkä harjoitella aiemmin. Meri kuitenkin oli kakkuun tyytyväinen, niin sehän on pääasia.

Hyvä ystäväni Arja tilasi poikansa valmistujaisjuhliin mansikkakakun ja ison voikkukakun. Että on tässä nyt lähiaikoina kakkuja väännetty ;) Vaikka kivahan niitä on tehdä.

Ja 7.6. oli mun synskät, niin piti taas kakkua vääntää kun Meri ja Ville sanoivat tulevansa kakkukahville. Isoveikka kävi perheineen seuraavana päivänä.Valmistujaiskakkuihin käytin tuoreita joskaan ei kotimaisia mansikoita, oma kakku oli pakastemansuista. Nyt ei hetkeen tule varmaan leivottua mitään ns. isompaa.

Parempi myöhään...

kuin ei silloinkaan. Yrityksistä huolimatta tämä postaus on jälleen kerran venynyt ja paukkunut. Mistä sitä aikaa saa ostaa lisää, kysyn vaan! No niin, jos tätä joku jaksaa vielä lukea, niin sitä juttua pukkaakin aikas huolella...ainakin jos ladattujen kuvien määrästä mitään voi päätellä. Mistähän sitä alkais, huh! Ainakin vävykokelaan synttärit oli 7.5. ja hän sai tuiki tarpeelliset "ampu"-lapaset. Kristiinan blogissa olin joskus sellaiset nähnyt ja ne tuli mieleeni kun aloin miettiä miten lapaset toteutan. Päässä oli selkeä kuva, mutta toteutushan ei mulla useinkaan onnistu sen kovalevyllä olevan visuaalisen kuvan mukaisesti. Hämmästyttävää kyllä, nämä meni aika nappiin ensiyrittämällä. No okei, pari kertaa purin tuota sormen "huppua" ja siltikin hiukan meni pieleen, mutta Ville kelpuutti ne kuitenkin. Ne oli Villen sanoin HIENOT. Kristiinan lapasista poiketen tein peukkuunkin hupun, siellä hirvimetsällä jos pakkasessa pitää ammusta laittaa kivääriin, niin ajattelin että on parempi jos peukkukin on käytössä. Saa pinsettiotteen eikä kuti lipsahda mättäälle. Jarruksi laitoin liukuestemönjää joka kuivuessaan on sopivan nahkea.

Pari viikkoa sitten täällä ajettiin Kaloppirallin 50 v juhlaralli. Ensin olin EK1:llä myymässä lippuja ja sieltä rämmin pitkin ojia kotiin (osan matkaa pääsin autokyydillä, sen mitä tiesulut antoivat myöten). Meri ja Ville oli mua pellolla odottamassa ja siihen lähelle kotia jäin seuraamaan EK2:sta loppuun saakka. Kolme autoa kävi pellolla, mutta pääsivät onneksi jatkamaan matkaa.

Joku omituinen lipunmyyjä!

Tää on paha nyppylä ja tästä kohtaa ne muutamat lähti pellolle.

Kuten kuvasta näkyy, reitiltä on poikettu.

Hiemanhan siinä joutui peltoa kyntämään, että pääsi takas tielle.

Ja sitten viikon luontoääni...tai ainakin kuva. Mua on ilahduttanut monenlaiset eläinkunnan asukkaat kuluneina viikkoina. Tämä kurrekaksikko on erityisesti ilahduttanut mun työntäyteisiä päiviä. Pienet on niin suloisia!

Ja tää on ilmeisesti niiden äiti tai isi, kiipeili mun ulko-oven päällä ja kuistin ikkunalla. Se oli ikimuistoinen hetki kun tämä tyyppi istui ikkunalaudalla ja katseli sisälle ja Viiru katseli sisältä ulos, siinä ne kaksi tuijotti hämmentyneinä toisiaan silmästä silmään ja arvatekin kun mä sain kameran käsiini, oli kurre tiessään! Se varmaan ajatteli, että nyt riitti poseeraus!

Ja kevään ensimmäinen siili mun pihalla on nähty!

Ja sitten ikävämpi luontokuva. Kun tulin viikko sitten kotiin odotti mua hyvin surullinen näky kuistilla. 2 pikkutirppaa makasi kuolleena penkin päällä. Ilmeisesti olivat lentäneet yhdessä päin ikkunaa ja henki pois. Siihen olivat sitten mätkähtäneet varmaan niskat taittuneina. Oi oi. No ehkä he kuolivat onnellisina.En tiedä mitä lajia nämä ovat, liekö jotain kerttuja...?

On täällä vähän ehditty istutuspuuhiin sentään. Siirsin pensasmustikat paremmalle paikalle ja siinä olikin yllättävän kova homma! Nyt niissä on jo kunnon lehdet ja kukinta aluillaan :)

Viime viikolla näin rakkaan ystävän ja hänpä oli tuonut mulle superihanat tuliaiset Tokiosta! Huh huh! Jos nämä on pienet ja vaatimattomat tuliaiset (hänen mielestään) niin mitkähän ne ei-niin-pienet tuliaiset sitten on!

Kauniista rasiasta löytyi erikoisia makeisia, vähän ehkä marmeladin tapaisia, mutta kuitenkin ihan eri. Täytyy sanoa, että erikoisimpia karkkeja ikinä mitä mun suu on nielaissut, mutta kiva päästä maistelemaan jotain mitä ei muuten pääsisi maistelemaan ehkä ikinä. Kiitos <3

Ja tänään oli Merin valmistujaiset, mutta se on äidille niin suuri asia, että se vaatii kyllä ihan oman postauksen! Eli linjoilla ollaan ehkä hyvinkin pian uudestaan ;) Huomenna on pienimuotoinen kahvitilaisuus, Meri ei halunnut mitään isoja juhlia kun justhan ne lakkiaiset oli ;) Miten 2 vuotta voikin mennä näin nopsaan...