Arjen piristystä

Tänään on ollut harmaa, sateinen ja todella kolea päivä, eikä työpäiväkään ihan putkeen mennyt, mutta onneksi illalla oli mukavaa tekemistä tiedossa! Terhi ja Tiina tulivat neulomuksineen mun luo ja vietettiin oikein mukava ilta kahvitellen ja neuloen sekä tietysti viimeisimmät kuulumiset vaihtaen. Ja olihan niitä jo kertynytkin kun viimeksi kokoonnuttiin helmikuussa. Terhi kävi kyllä aiemmin lampaita katsomassa, mutta sillai pikaisesti ettei siinä ehditty kahvitella saati neuloa, mutta nyt tuli se asia korjattua :) Kyllä hyvät ystävät piristävät aina, kiitos käynnistä ja nähdään taas :)

Tarjolla oli pikkupizzoja, suklaamuffineja sekä kauralastuja.

Tiina oli poikennyt työmatkalla lahjatavaraliikkeessä (onne on joskus päästävä ihan paikan päälle) ja tuonut sieltä tuomisena herkullisia kahvifudge-karkkeja, jotka suorastaan sulivat suussa! Ei ei, ei niitä vielä kaikkia ole hotkaistu, mutta muutama piti maistaa. Kiitos Tiina :) Tää pakkauskin on tosi ihana! Mukana myös ihana sydän-rintarossi :)

Ja päivällä oli aikamoinen hämmästys kun kaksi pulleaa tirppaa ilmeistyi pihapiiriin. Kyllä ne olikin suloisia :)

Mariomyssy

Täällä taitaa päätä palella kun piti alkaa myssyä tikutella! Ei uskois kyllä näillä helteillä...haha! Sunnuntaina oli sellanen fiilis, että nyt jotain kivaa ja piristävää kehiin. Olin ostanut viime elokuussa Pukkilan puikkopäiviltä Ilulta lankaa ja sitä on kerta jos toinenkin hypistelty, että mitä kivaa siitä tekisi. Tuttuja blogeja selatessa löytyi sitten Mariomyssy ja ohje sille. Tein kyllä vähän pienemmän kun mulla raukalla on niin pieni pää, sit kavennuksissa en tietenkään enää muistanut, että silmukkamäärä oli vähäisempi...jep jep. No en pura!!! Kuka sitä huomaa kun se pipo keikkuu mun päässä, no ei kukaan, niih! Tää valmistuikin sit parissa päivässä, eilen se tuli valmiiksi, mutta sehän nyt olis ollut multa liikaa vaadittu, että olisin saanut päivityksen tehtyä samoin tein, hihhiih! Lanka oli kyllä riittoisaa, sadan gramman vyyhdistä meni vaan puolet!!! Ja arvata saattaa, että toiseen pipoon on jo luotu silmukat ja neulottukin pari kerrosta ;)

lanka: Ilun 50 % merino, 50 % alpakka

puikot: 4

 ohje: Jatta


Ensin oli lankaa ja puikot.

Ja sitten olikin pipo...ja hirrrrveän ruma kuva. Väri on ihan hanurista, ylemmässä kuvassa väri on enempi sinnepäin. Mallista nyt puhumattakaan, siis en mä oikeesti oo tossa, toi tyyppi tipahti taivaalta tai jotain... Se tässä etätyössä on myös ihanaa kun ei tarvii aamulla meikata, enkä tasan alkanut meikata tätä kuvaa varten. Ei tosta pipostakaan oikein saa selkeää käsitystä, kädet ei riittäny, että olis saanut sivulta kuvan, mutta Jatan blogissa on kunnon kuva, kyl tää livenä siltä näyttää...ehkä...

Yhtä ja toista...ja varsinkin sitä toista.

Viikko toisensa jälkeen on vierähtänyt kuin varkain, enkä oo saanut aikaiseksi yhtäkään aiottua postausta! Hyi minä! No koitetaan nyt taas saada jotain aikaan. Lammaslasten kanssa vaan on niin kiva viettää aikaa, ettei täällä sisällä jouda niin paljon notkua...seli seli....

26.4. olin rakkaan ystäväni ja hänen miehensä kanssa Tallinnassa päiväseltään ja voi elämä miten meillä oli hauska ja mieliin painuva reissu! Naurua riitti mennen tullen ja väsy ei iskenyt missään vaiheessa, vaikka kotoa lähdin jo klo 4:40. Menin kerrankin junalla ja ihana naapurini vei mut aamulla (yötä se melkein oli!) asemalle ja haki 23 jälkeen myös. Eli ei tarvinnut mennä autolla ja sai ottaa rennosti. Junassa virkkasin mennen tullen ja vähän laivallakin. Lähinnä tallusteltiin vanhassa kaupungissa ja käytiin syömässä.

Tällä pienellä "terassilla" käytiin syömässä herkulliset hampurilaiset lohkoperunan kera ja voi miten se maistui! Vietettiin oikein rento päivä eikä kiirehditty minnekään. Se oli kuin pieni loma :)

Maiasmokk:ssa piti tietysti käydä ostamassa vähän herkkuja...

Tämä kello on aivan Maiasmokk:an vieressä.

Takaisin menomatkalla laivassa nautittiin mm. Irish coffeet, nam.

Kiitos Arja ja Mika ihanasta matkaseurasta ja kaikesta muustakin. Tämä ei taatusti jää meidän viimeiseksi reissuksi :)

Ostin työhuoneeseeni uuden valaisimen kun pitäähän työympäristö saada mahdollisimman viihtyisäksi ja kun näin tämän lampun, niin pakkohan se oli ostaa! Ostopaikka on Lopen kirkonkylässä sijaitseva ihana kahvila-kampaamo Frissa-mokka. Siellä on vaikka mitä ihanaa maukkaiden kahvien ja leivonnaisten lisäksi. Kannattaa poiketa.

Viiru näyttää ihan kummituseläimeltä!

Jaa niin käsitöitä vai...pitiks tän muka olla joku kässäplogi?!? Ööö...no kai näitäkin voi käsitöiks sanoa... Sytykeruusuja on tullut tehtyä vähän enempikin.Hui kun ne näyttää rumilta kuvassa!

Pari luontokuvaa piti mahduttaa myös mukaan. Ihanasti rapun edustalla kiveyksen saumakohdissa vihertää!

Ja sammakoilla on selvästi kevättä rinnassa!!! Ihmettelin kun istuin rapulla virkkaamassa, että mikä ähellys kuuluu ja tämä alempana oleva, rouva olettaisin, raahasi selässään toista jötkälettä. Siinä ne möllöttivät eivätkä tuntuneet olevan moksiskaan mun kuvauspuuhista. Vai voisko tuossa katseessa olla sellanen viesti "get lost!"....ehkä...

Niin äitienpäiväkin sitten koitti. Äitini toivoi, että vietettäisiin päivää mun luona ja että mä teen kakun. Meri puolestaan toivoi, että tekisin kinuskikakun. No pitäähän äidin ja tyttären toiveita yrittää toteuttaa. Veljeni perheineen tuli myös meille ja kakku hupenikin hyvää vauhtia :)

Meri toi tullessaan kimpun valkoisia ruusuja. Ne on niin kauniita :)

Ja tähän loppuun vielä tiedotusluontoinen asia: OLEN HENGISSÄ! Mikä ei ole yhtään niin itsestään selvä asia...olin nimittäin eilen kuppauksessa! Käyn Aurinkotuvassa hieronnassa säännöllisesti ja välillä muissakin hoidoissa, mutta tätä en ollut ennen uskaltanut kokeilla. Olihan se aika jännittävä kokemus ja nyt mä oon varmaan parempi ihminen kun musta on imetty pahat veret pois ;)

Lammasvauvoja!

Nyt ne on täällä! Kevään ekat karitsat! Vaan kyllä näitä odotettiinkin, huh. Mulla oli viime viikko lomaa eli olin ottanut "äitiyslomaa" töistä kun Sokrun piti karitsoida ja edelliset kaksi synnytystä on olleet enemmän ja vähemmän vaikeita. Loma läheni loppuaan eikä mitään tapahtunut. Onneks lomalla voi ottaa päikkäreitä, ainakin jos ehtii... Jouduin laittamaan yli viikon ajan yölläkin kellon soimaan 3-4 tunnin välein ja aina turhaan. Sunnuntaina kävin illalla klo 23 vikalla tarkistusreissulla ja silloin Sokrusta huomasi, että nyt alkaa tapahtua! Oli myllännyt pehkun ihan mullin mallin ja levottomasti koikkelehti eikä ollut kuin hetken makuulla ja taas ylös kuopimaan. Arvasin, että synnytys on alkanut enkä uskaltanut lähteä nukkumaan ollenkaan. Olishan siinä ehtinyt nukkua 4 tuntia jos olis tiennyt koska eka vauva tulee maailmaan, vaan mistä näistä tietää. Melkein nukuin istuallani ja kyllä aika tuntui pitkältä. Klo 3:30 tuli eka karitsa, vaaleanruskeat jalat ja selkä, voi mikä söpöläinen! Vartin päästä tuli valkoinen, kaikista äänekkäin kaveri. Aikaa kului ja ajattelin, että Sokrun mahassa on varmana vielä joku kun oli sen verran pullean oloinen. Klo 6 sitten synnytti vielä ruskean karitsan, eli mun vaisto osui oikeaan, olin veikannutkin kolmea :) Kaikki on pässejä, mikä oli tietysti huono uutinen niille jotka olivat alustavasti tehneet uuhivarauksen ja pitihän itsekin jättää Sokrulle uuhikaritsa kotiin. Minkäs teet, näillä mennään. Pääasia mulle on kuitenkin se, että tällä kertaa Sokru hoiti kaikki lapset mallikkaasti itse (mä vaan seurasin vierestä ja olin henkisenä tukena) ja se että kaikki ovat hengissä.

Tämä söpöläinen tuli ensimmäisenä. Mun suosikki :) Vähän on jalat vielä hontelot, mutta kuka sitä nyt vuorokauden iässä osais kaikki temput!

Tässä koko pesue...hirveän helppo ottaa kuvia karitsoista, kun eivät ole hetkeäkään paikallaan!

Äitiiiiii! Mulle tuli pisuhätä!

Kevätsukat

Nämä ovat selvästi kevätsukat, ainakin värin puolesta. Joo joo, mun inhokkiväri, mutta kun vävykokelas halusi tästä väristä metsästyssukat, niin minkäs teet ja pitihän tytärlapsen saada samanmoiset, tosin kuulemma hieman kauniimmat ;) Eli ei mitään perussukkaa vaan pitsillä kiitos. Molemmat tykkäävät oranssista, niin sain kahdesta 150 g kerästä molemmille sukat ja pienet nöttöset jäikin vaikka pelotti, että lanka loppuu kesken. Mä oon tehnyt tällä sukkamallilla joskus aiemmin itelleni sukat, mutta enhän mä muistanut miten se kuvio meni, vaikka yksinkertainen olikin. Eipä hätää, ystävä riensi apuun ja sukat saivat alkunsa. Meri just kävikin täällä "kotona", niin sai sukat mukaansa, viime viikolla sain ne valmiiksi asti.

Mulla oli viime viikko lomaa...siitä touhusta oli kyllä loma kaukana! Sokru panttasi lammasvauvoja ja tietysti mun loma tuli ja meni ja karitsat pysyivät sitkeästi masussa! Tänään piti aloittaa työt, niin viime yönähän ne sitten päättivät tulla maailmaan...hoh. Olisi ollut hirrrrrveän kiva aloittaa työt aamulla kun klo 7 palasin lampoloasta sisälle koko yön valvottuani. Olo oli vähän niinku kolmen promillen humalassa, hyvä että pystyssä pysyi ja olokin oli aika huono. Valvominen ei taida sopia mulle enää tällä iällä! Ei ainakaan koko yön valvominen. On tää etätyö siitäkin kiva, että voi valita koska työnsä tekee...nukuin aamulla 3 tuntia ja söin rauhassa "aamiaisen" ja aloitin työt. Tein vaan kuuden tunnin päivän ja sen puuttuvan osan huomenna sisään. Great!

Merin sukat, ohjeessa varsi on lyhyempi, mutta Meri halusi pidemmän varren niin mähän tein.

lanka: 7 Veikka (yööök)

malli: Novita, syksy 2010 (neulotut valkoiset pitsisukat)

Kevättä ilmassa

Täällä on viime viikot painettu ylitöitä, viime viikko oli eka ns. lepoviikk kun ei saanut tehdä ylitöitä. Enää 3 aamuherätystä niin sitten alkaa kauan kaivattu loma. Viimeks oon tainnut olla syyskuussa viikon lomalla, sen jälkeen ollut vaan pari yksittäistä päivää eli kyllä loma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Vaikka tää kotona työskentely onkin kivaa, niin ei se lomaa voita ;) En oo paljoa ehtinyt tikutella ja oikeastaan valmistunut vaan keittiöliinoja viime aikoina. Osa on jo lähtenyt eteenpäin, mutta nämä kolme ehdin kuvata sentään. On tossa jokunen taas valmistunut, mutta en oo vielä päätellyt niin eihän niitä nyt voi kuvata. Sytytysruusuja oon tehnyt ahkerasti, mutta nekään ei "ehtineet" kuvaan. No niitä tulee varmaan lähiaikoina taas tehtyä lisää.

Viiru on kyllä selkeästi onnellinen kun mä oon nykyään päivät kotona. Se on paljon pirteämpi ja jotenkin vaikuttaa iloiselta, vaikka Meri aina sanoo "äiti, ei kissat ajattele", mutta mä oon eri mieltä. Se on niin viisas kissa :) Pekkaa mulla on ikävä, mutta käyn sitä aina välillä Merin ja Villen luona rapsuttelemassa. Viimeks kun leikin sen kanssa niin vahingossa raapas mun kämmenselkään aikamoiset verinaarmut, niin Meri sanoi "se merkkas sut" ;D

Kyllä kevät on jo selkeästi täällä ja tänne odotellaankin jo kovasti lammasvauvoja saapuvaksi...hetkenä minä hyvänsä :D

Keittiöliinat; lanka Blend bamboo, koukku 3

 Viirun yksi lempipaikka, mikäs on kissatyynyn vieressä makoilla :)

Kerrankin Viiru sai luvan kanssa mennä saunaan.Mikä siinä onkin, että pitää aina siihen ahtaimpaan paikkaan änkeytyä! Porrasjakkara on nostettu alalauteelle, niin siinä on sitten hyvä paikka ;)

Nää pahvilaatikot on ihan parhaita leikkipaikkoja...ainakin Viirun mielestä.

Lopuksi kuva mun pihalta, jonka nappasin ennen kuin tulin sisälle pihahommista. Tai siis taivastahan tässä näkyy eikä mun pihaa...mut pihalta otettu. Taivas näytti niin kauniilta.

Lankaa ja siskoja

1.5 viikkoa sitten oli Lankasiskojen meetinki mun luona ja kyllä meillä olikin hauskaa :) Toisella silmällä katsottiin kisoja ja purkuhommiksihan se meni, kuten aina silloin kun keskittyminen on ihan muualla...Vaan olipa se ilo silmälle nähdä kisoissakin neuloja, ilmeisesti Tonterin valmentaja siellä tikutteli menemään, kyllä ne miehetkin osaa :) Kiitos Terhi ja Tiina mukavasta seurasta. Niin ja suurkiitos Tiina kun ohjeistit mua siinä sun ihanassa virkkuumallissa, kolme keittiöliinaa on jo valmistunut :)

Tarjolla oli feta-tomaattipiirasta, unelmatorttua ja Mascarpone-herkkua. Taisivat tytöt tykätä ;)

Viime perjantaina luokseni porhalsi Kuusankoskelta ystävä joka toi tullessaan aivan ihanan suklaarasian, tämä olikin mun ainoa  ystävänpäivälahja. Kiitos Kaisa visiitistä ja suussa sulavista konvehdeista! Tämä rasia palvelee taatusti tyhjänäkin, vaikka nappirasiana jos en muuta keksi :)

Ja sisällä herrrrrkullisia suklaakonvehteja, vasta 4 kpl oon raaskinut syödä. Suorastaan sulaa suussa...

Sain mä muutaman ystiskortinkin, kiitos niistä rakkaat ystävät :) Itse en kyllä oo vuosikausiin lähettänyt ystävänpäiväkortteja...toisaalta mun mielestä ystävänpäivä on joka päivä, ihan niinku äitienpäiväkin.