Kässäilyä keskellä päivää

On tää etätyö vaan mahdottoman mukavaa, voi vaikka keskellä päivää kahvitella ystävien kanssa ja neuloskella. Tietysti pitää sitten tehdä tunnit jossain vaiheessa ja venyihän se päivä sit iltaan työn parissa, mutta sehän sujui kuin tanssi kun oli hyvä mieli. Katju ja Kristiina kävi lammaksia paijailemassa ja mä sain ihan ylenpalttiset tuomiset! Olihan se jo vähän liikaa, mutta en valita, ihanat tuomiset kertakaikkiaan! Kiitos tytöt :)

T:n siskon kanssa vaihdeltiin lauantaina vähän reseptejä ja pitihän mun päästä heti kokeilemaan uutta ohjetta. Sitruunapaistos oli mielenkiintoinen uusi resepti mulle ja kyllä se oli niin hyvää mitä mulle oli luvattu :) Tajusin jossain kohtaa, että ai niin, olis voinut ehkä ottaa kuvankin siitä, mutta siinä vaiheessa se oli vähän myöhäistä. Mä oon aina sanonut, että mulla on kokeileva keittiö ja nyt Katju ja Kristiina joutuivat koekaniineiksi. Kaikille se tuntui maistuvan :)

Ja tässä mun iki-ihanat tuliaiset! Katju toi Vironvillaa uudessa sävyssä ja väri oli mieluisa. Ekologinen "pata-pata" -lappu ja lurpsis Omar-karkkeja!!! Uuuh...mä oon napsinut niitä jo luvattoman paljon, mut mä en mahtanut itselleni mitään... Kiitos Katju :)

Ja eikä siinä vielä kaikki... Kristiina toi myös ihania aarteita.Hauska lammasaiheinen keittiöliina, Minna Immosen kalenterikuvia joista voi tehdä kortteja tai vaikka pikkutauluja. Kristiina tietää, että mä tykkään Immosen piirroksista ja oon saanut niitä aiemminkin. Pieni peltirasia on suloinen, siihen saa vaikka silmukkamerkkejä tms. pientä tarveaineistoa ja sitten oli vielä kissa-aiheiset HiyaHiya:n pikkusakset! Kiitos Kristiina :) Mistä nää keksiikin näin kivoja tuomisia?!?

Kiva kun kävitte mua piristämässä ja tulkaahan vastakin!

Sadonkorjuuta...?

Näin sadonkorjuun aikaan mielen valtaa hämmennys. Mikä sato? Onko siinä jotain korjattavaa? No on sikäli, että ensi kesänä voisi asiat olla paremmin. Omenapuu kyllä kukki, samoin kirsikkapuu, ainoatakaan omenaa ei puuhun ilmestynyt. Kirsikkapuu ei ole tehnyt, kahdeksana vuotena kun olen tätä tonttia asuttanut, ainuttakaan kirsikkaa joten se ei hämmästyttänyt mua tänäkään vuonna. Viime vuonna omppuja tuli peräti 7, nuori pyy kyseessä, mutta olishan tuon määrän nyt toivonut vaikka tuplaantuvan, vaan kun ei. Kesäkurpitsoja on vasta nyt alkanut kypsyä, yksi on syöty ja tässä sitten loput...hoh. Loput ovat mädäntyneet jo ihan poikasina.

Ekan kerran kokeilin paprikaa, tosin taimi ostettu puutarhasta kuten kesäkurpitsankin (koska kesäkurpitsan, avomaankurkun ja herneen esikasvatus meni pepulleen), tässä tulos...pari tulitikkuaskin kokoista paprikaa tai oikeastaan paprikan alkua. Kuva valehtelee, minä en.Maistuukohan nää edes miltään!

T:n luona viime viikonloppuna nostettiin loput perunat, no niitä ei ollut sentään myyrä vienyt. Joku lohtu sentään. Komeita perunoita olivatkin ja hyvänmakuisia.

T:n siskolta sain kauan kaipaamiani puutarhavadelman alkuja, laji on Maurin makea. Heidän tontillaan näitä söin ja hyviä olivat. Marjat suuria ja makoisia. Niitä odotellessa... Saas nähdä tuleeko jo ensi kesänä vattuja omalle pihalle. Kovin ovat vielä heiveröisiä ja harvassa, mutta nämä kuulemma leviävät nopeasti.

Tällä viikolla on ollut suhteellisen lämmintä ja suuria päiväperhosia on lennellyt pihalla.On ne vaan niin kauniita.

Amiraali

 

Suruvaippa

Mä oon aina halunnut tehdä Jacques Cousteau -pipon, vaan eipä mulla oo koskaan ollut miestä, joka olisi pipoa juuri käyttänyt. Nytpä on. T pyysi, että tekisin hänelle pipon, no mä tietysti heti ehdottamaan Cousteau-pipoa! Pyysin katsomaan kuvan netistä, että kelpaisko sellanen ja sehän kelpas. Ja mähän tein, kaksin kappalein, kumpaankin kotiin omansa. Harmaan T otti tänään mukaansa ja vihreä jäi tänne mun luo.

Lanka: Teeteen Sara
puikot: 4.5
silmukat: 120
ohje: täällä

T:n siskon synttärit oli perjantaina ja eilen käytiin heillä syömässä ja kahvittelemassa. Mä ajattelin, että teen lahjaksi kämmekkäät ja vastaanotto oli ilmeisen tyytyväinen. Iloinen huudahdus "mistä sä tiesit", lämmitti kovasti mieltä. Tulivat kuulemma todella tarpeeseen :)

Lanka: Cataluna (Lankamaailma)
puikot: 3 (isompikin olisi voinut olla)
silmukat: 40

Kesä kuvina

Ollaan täällä hengissä, vaikka hiljaiselosta voisi muuta kenties päätellä. Elämä on ollut koko kesän aikamoista haipakkaa, niin eipä tässä ole juuri koneen ääreen ehtinyt, paitsi työasioissa. Nyt tuleekin aikamoinen pläjäys kerralla nieltäväksi. Jaa-a, mistähän sitä aloittais, kun ei itekään muista mikä oli milloinkin. Noh, ainoa joka mun lisäksi tietää aikajärjestykset kesän riennoille on T, mutta lohdullista tässä on se, että hyvä muisti ei kuulu hänen vahvuuksiinsa...köh. Nähtiin sattumalta töllöstä eräs jakso Suomen paras leipomo -ohjelmasta ja kohteena Turun seutu. Käytiinhän me Turussa jo kerran aiemminkin, mutta  ohjelmaa katsoessa tuli sellainen tunne, että Junnilan kristallipitkoa on päästävä maistamaan ja samoin MBakeryn leivoksia. Niinpä eräänä kesäisenä lauantaina suuntasimme auton nokan kohti Turkua ja kauppahallia. Kristallipitkon puolikas lähti kotimatkalle mukaan, mutta MBakeryn kahvilassa piti käydä kaffella. Siellä selvisi, että MBakery oli valittu Suomen parhaaksi leipomoksi, sitä me ei etukäteen tiedettykään. Hirveästi tuo voitto ei ihmetytä, sen verran suurta herkkua maistamamme leipomukset olivat! Otettiin puoliksi vuohenjuustopiirasta ja suussa sulavaa vadelmaleivosta ja kahvit. Molemmissa oli maut kohdillaan. Sinne mennään toistekin. Kristallipitko oli myös todella hyvää ja mehevää.

Turun kauppahalli

Kiva kun leivonnaiset sai puoliksi, kokonaisesta olis varmaan tullut liian täyteen. Torilla piipahtamisen jälkeen suuntasimme Aurajoen rantaan. Päivä oli kaunis ja sinne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa.

T on saanut kesän aikana parit sukat ja T:n kissa Jäppine sai oman makuualustan, joka on tietysti ehtaa villaa. Westankärr gårdin tilan lankaa, Kemiönsaaresta. Molemmat pojat olivat ilmeisesti tyytyväisiä.

Lankana Janne.

Lankana Ville ja laaduntarkkailija asemissa.

Onks tää mun vai?

Tää on ihana!

Sitten päästäänkin jo syyskuun puolelle kaiketi. T:n synttärit oli 4.9. ja niitä vietettiin mun luona 5.9. T:n sisko ja miehensä tulivat kahvittelemaan ja toivat suussa sulavaa savumakrillia, jonka olivat samana aamuna itse savustaneet. Se loppui ihan liian kesken! T ei oikein perusta täytekakuista, joten tein hänen toiveestaan sitruunajuustopiiraan ja lihavoikkukakun.

Kyllä on onni saada olla miehen kanssa joka kokkaa! Ja hyvin kokkaakin! T laittaa mielellään ruokaa ja tekee paljon parempaa ruokaa kuin mä. Vaikka ainahan toisen tekemä on parempaa kuin omat pöperöt. T:n erikoisuus on supermaukas kukkakaalipyre. Se menisi hyvin lihan tms. lisukkeena, mutta ihan näinkin, vähän niinku keittona. Mun oli saatava kokeilla Anu Harkin porkkanalevitettä ja se oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus, ohje täältä.Kukkakaalipyre piti olla alkuruoka, mutta tultiin niin täyteen, että jätettiin pääruoka seuraavalle päivälle. Broiskua, bataattia, kesäkurpitsaa, T:n siskon tekemiä ihania säilykepunajuuria sekä itse viljelemiään sipuleita. Nam!

Oon kuullut paljon kehuja Keppana Kellarista ja olin käynyt siellä kerran pikaisesti ja ruoan tuoksu oli niin hyvä, että olin ajatellut mennä sinne joskus syömäänkin. Toista kertaa ei vissiin tarvii mennä. Pihvi ja ranskikset oli kyllä todella hyvät (vai olikohan osasyy siinä, että mun oli tehnyt kunnon pihviä mieli jo niiiin kauan), mutta kasvikset...jäähtyneitä keitettyjä sekavihanneksia! Eikä se pihvikään ihan kuumaa ollut.Voiko tylsempää enää olla. Olihan siinä vähän kurkkua ja tomaattiakin, mutta esim. uunikasvikset olis ollut aika helppo ja edullinen vaihtoehto, mutta huomattavasti maukkaampi. Tunnelmaa häiritsi kymmennittäin parveilevat banaanikärpäset jotka yrittivät tunkea neään, silmiin ja suuhun, yök! T:n tyhjän olutlasin sisälle niistä meni osa ansaan ja laitettiin äkkiä lasinalunen päälle, mutta oli niitä silti häritsevän paljon. Ei kiva. Kotiruoka kunniaan :) Ainakin T:n tekemä...

Keppana Kellarin ruoka-annos.

On täällä muutakin kässää valmistunut kesän aikana, tässä niistä osa. Nämä tossut ja laukku tilattiin multa ja menivät kuulemma häälahjaksi.

Siilit alkavat olla kohta syyspuuhissa, nämä piikikkäät ovat tosin talvella parhaimmillaan. Lankana Janne ja turkki  Sirdar Foxya. Isommat aikuisen kokoa ja pienemmät 130 cm. Sateisena päivänä ei kyllä saa kunnon kuvaa sisällä ei sitten millään!

Siileistä päästäänkin sopivasti aasinsiltaa pitkin muihin eläimiin. T:n keittiössä oli samana päivänä kahteen otteeseen lepakko! Kyllä mä niitä ulkona olen nähnyt kotipihallakin, mutta että keittiössä! Voi toista söpöläistä. Mysteeriksi jäi mistä ne olivat keittiöön lennähtäneet.T vei ne pihalle kuusen oksalle. Kuva vähän epätarkka, lepakko lensi olkkariin ja yritin ottaa siitä kuvaa sohvalla keikkuen.

Eräänä aamuna odotti tämmöinen näky lampaiden vesisangossa. Päästin sampin vapauteen.

Eräät osaa kyllä ottaa rennosti ja viettää kirjaimellisesti kissan päiviä.Viiru makoili pitkin pituuttaan matolla mun lähellä. Kissat muka itsenäisiä, kyllä tää tyyppi on ainakin niin seurallinen että.

Loppuun muutama lammaskuva kesän karitsoista. Hannu ja Kerttu (Hannu vaaleampi).

Usko ja Toivo.Hassua miten veljeksillä voi olla niin erilaiset turkit! Uskolla vaaleanruskea lyhyt kihara ja Toivolla laineikas tumma ja pidempi villa. T keksi nimet ja olin ensin vastaan, mutta sitten ajattelin, että sehän on tosi loogista...Touho oli vielä niini pieni kun astui Sokrun, että mietin tuleekohan tosta mitään, ei taida reppana yltää. En usko, että onnistuu, mutta toivotaan parasta. No yltihän se ;)

Huh mikä postaus, johan tässä olis ehtinyt sukan kutoa! No mutta nyt kun tää on tehty, voinkin mennä sohvalle neulomaan T:n pipoa. Vähäksi aikaa ainakin. Pitäis kohta mennä pihahommiin, vatun taimet odottaa maahan pääsyä, sain ne T:n siskolta :) Niin ja maa-artisokat ja valkosipulit...

Oikeenlaista kemiaa

"Mut hei ei se riitä
Et on mukavaa
Sen täytyy olla paljon parempaa:

Siinä täytyy olla rakkautta
Siinä täytyy olla unelmii
Mannapuuroa ja mansikkaa
Juuri oikeenlaista kemiaa

Sen täytyy joskus satuttaa
Sen täytyy voida naurattaa
Ei siitä muuten mitään tuliskaan
Ilman oikeenlaista kemiaa"

Ei kai tässä muita sanoja enää tarvita, kuvat kertovat kaiken oleellisen...

T ja mä.

Saa onnitella :)

Pukkilan puikkopäivä 2015

Yksi mun vuoden kohokohdista on Pukkilan puikkopäivä ja onneks Ilu on tehnyt siitä jo tradition. Hämmentävän paljon siellä oli tänä vuonna uusia kasvoja, lähes jokainen oli ensikertalainen. Ei meitä "konkareita" montaa ollut, kourallinen ehkä. Miten aina sattuukin sille päivälle helle! Kun 50 neulojaa ahtautuu suhteellisen pieniin tiloihin, niin kyllä siellä aina jossain vaiheessa alkaa happi loppua. Tunnelma oli tälläkin kertaa katossa jos äänekkäästä puheensorinasta jotain voi päätellä. Yleensä myyjiä on ollut mielestäni enemmän, mutta mun niukan budjetin huomioon ottaen oli hyvä ettei ollut liikaa tarjontaa. Peikonpoikaa tosin jäin kaipaamaan.

Jaana oli jälleen taattua matkaseuraa ja oli pitkästä aikaa kiva jutella oikein ajan kanssa. Ravintola Kohiseva on viihtyisä paikka. Melkein kuin olohuoneessa neuloisi. Paitsi ettei mun olohuone ole yhtä viihtyisä.

Yleensä syön puikkopäivillä salaatin ja se ei pettänyt tälläkään kertaaa. Ihana Caesar lohisalaatti, annoskin oli sopiva, nälkä lähti!

Ostin ihanaista Ilun Sinkkua, yksisäikeistä luksuslankaa. Mun niin tekisi mieli tehdä tästä Dexter, joka Ilulla olikin just tehtynä tästä langasta, mutta enkunkielinen neuleohje vähän pelottaa...no täytyy sulatella. Pienelle takintapaiselle olisi kyllä tarvetta. Ei niitä huiveja aina jaksa värkätä. Jahas, väri näyttää sitten ihan vihreältä vaikka on raikas turkoosi! Voi hyvää päivää! Saiskohan sitä otettua uuden kuvan vielä luonnonvalossa...rohkenen epäillä. No ei auta, tällä mennään.

Tässä väsähtänyt neuloja...

Kiitos kaikille mukana olleille ja varsinkin meidän pöytäseurueelle. Ilulle suurkiitos päivän järkkäämisestä.

 

Kyläilyä saaressa

Lauantaina kävin taas Sipoossa ja saaressa, mutta tällä kertaa ei ollut kyseessä Kaunissaari vaan Kitön saari, jossa ystävilläni on ihana kesäpaikka. Mukaan lähtivät T ja äitini ja siellä vierähti äkkiä koko päivä. 9.6. Ninalle ja Henrille syntyi ensimmäinen lapsi ja pitihän vauvelin saada vaunupeitto. He pitävät kovasti lampaista, niin langaksi valitsin Laurilan Kainuunharmasta. Aika isoilla puikoilla (5) tikuttelin, niin kuviosta tuli sopivan kuohkea. Kaveriksi laitoin pehmolampaan, jonka tilasin Vekiltä tuosta muutaman kilometrin päästä, naapurikylästä. Kiitos Nina ja Henri kivasta päivästä ja maukkaasta perinteisestä lohikeitosta :)

Suloinen pieni Alfons.

Saaressa Kristiinan luona

Aloin jo huolestua etten ehtisi tänä kesänä Kaunissaareen Kristiinan luo ollenkaan, mutta loman loppumetreillä sentään ehdin kuin ehdinkin! Oli luvattu ukkosta, mutta säätä uhmaten päätin lähteä matkaan. Aamuherätys oli varhain, mutta kyllä sitä ihmeesti jaksoi viiden tunnin unillakin painaa. Aamulautta lähti klo 9:30 Vuosaaren laiturista ja matka taittui nopeasti. Aikamoista keikkumista oli menomatka. Yritin lukea paatista ottamaani lehtistä, mutta eihän siitä mitään tullut, neuloa sentään pystyi.

Sää vaikutti lupaavalta ja auton mittarikin näytti +14 jo aikaisin aamulla, mutta kuinkas sitten kävikään. Villasukkia olisi tarvittu päivän mittaan. Sinne jäi Vuosaari ja mantere!

Vähän jännitti, että onkohan teltan haltija paikalla, mä kun en oo koskaan ilmoitellut tulostani, mutta olihan se Kristiina onneksi paikalla. Pieni jännitysmomentti on siis aina olemassa. Eihän se mitään jos tulisin läheltä, mutta reilu tunnin ajomatka autolla ja siihen vielä tunti paatissa, niin olishan se ikävää mennä "turhaan". Onhan siellä tietysti kiva retkeillä muutenkin, mutta Kristiinaa menin kuitenkin pääasiassa tapaamaan, niin hyvä kun oli paikalla. Kauppalaivalla käytiin ostamassa kahvileivät ja jädet, sitten syötiin iltasella grillattua bataattia ja makkaraa, jälkkäriksi grillattua banaania ja vaahtokarkkeja ja ne huuhdottiin alas tietty Kokiksella! Nam! Sitten oltiinkin vatsat pinkeinä.

Tuuli oli kova ja aallot löi kohinalla rantaan sillä puolella saarta missä Kristiinan teltta on, mutta yhteyslaituri sijaitsee toisella puolella ja siellä oli lähes tyyni ilma. Ihan lopuksi alkoi sataa tihuuttaa, mutta onneksi ei kaatamalla tullut vettä niskaan. Pieni sade ei haittaa.

Vasemmassa reunassa näkyy yhteyslaituriakin. Kyllä tää Suomen kesä on ollut todella epävakainen! Laivan henkilökunta kertoi, että kun olivat käyneet päivällä Söderskärin majakalla niin aallokkoa oli ollut niin paljon, että laivan baarikaappikin meinasi lähteä lentoon, olivat joutuneet pitelemään siitä kiinni ja kaapin sisältö meni sekaisin ja osa pulloista jopa rikki...että ei sitten ihan vähän tuullut.

Kiitos Kristiina kivasta päivästä ja nähdään taas :)